Siellä olit tungosta huoneessa,
Visio kauneudesta vertaansa vailla.
Sydämeni sykki, aistini heräsivät eloon,
Sinun läsnäolossasi tunsin itseni niin elävältä.
(Esikuoro)
Jaoimme naurua, unelmia ja varastettuja katseita,
Hetkiä, jotka tuntuivat ikuisilta transseilta.
Oi, viehätys, arvoituksellinen armo,
Olit loitsunut tähän yksinäiseen tilaan.
(Kuoro)
Mutta kuin aave, liukasit pois,
Jättää jälkeensä ahdistava kauhu.
Se, joka pääsi karkuun, käsittämätön sielu,
Karvassuloinen muisto, joka vaatii veronsa.
(Jae 2)
Päivät muuttuivat yöksi ja kuukaudet vuosiksi,
Silti muisto sinusta viipyi korvissani.
Ihmettelin ja vaelsin sinua etsin,
Menneisyyden varjoissa pidin kiinni vihjeestä.
(Silta)
Jotkut sanovat, että rakkauden ei ole tarkoitus kestää,
Että se haalistuu jättäen vain menneisyyden kuiskauksia.
Mutta kieltäydyn uskomasta, että kaikki on turhaa,
Sitä, joka pääsi karkuun, kaipaan ja kannatan edelleen.
(Kuoro)
Mutta kuin aave, liukasit pois,
Jättää jälkeensä ahdistava kauhu.
Se, joka pääsi karkuun, käsittämätön sielu,
Karvassuloinen muisto, joka vaatii veronsa.
(Jae 3)
Läpi ylä- ja alamäkien, ylä- ja alamäet,
Kannoin mukanani unelmia, jotka me molemmat valitsimme.
Pidän sydämessäni pientä toivon hiiltä,
Sinä päivänä kohtalo johtaa meidät karkaamaan.
(ulko)
Joten jatkan, katkeransuloinen hymy,
Jahtaa muistoja, mailia mailin jälkeen.
Sille, joka pääsi karkuun, sydämeni pysyy aina,
Ajattomassa luvussa, jossa rakkaus ei koskaan katoa.