Luun ja nahan maassa niin rikki alkava maailma
Makaa kehosi maassa, tunnen oloni niin toivottomaksi juuri nyt
Pelon kuluttamassa maailmassa sen rakentaneet luut katoavat
Mutta olet niin kaunis kuin avaruudesta leijuva pöly
(Kuoro)
Luut luut he kaivavat sinut ulos
Luut eivät valehtele, mikä ei tule ulos
Mitä teemme ja teemme sen sitten uudelleen?
(Jae 2)
Pimeimpinä aikoina huomaat, että jokaisessa rikoksessa on jotain hyvää
Kun kaikella näkyvällä hinnalla on hinta, mikä selviää?
Kaupungissa, joka on muutettu roskiin kaikki menneisyyden tulevaisuudet
Mutta näytät nyt yhtä onnelliselta kuin joku, jolla ei ole mitään jäljellä