Yleisin lähestymistapa lauluun on itseilmaisun muoto, joka puhuu vihan, ahdistuksen ja epätoivon tunteista; henkilö tuntee olevansa saavuttanut murtumispisteen ja saattaa joutua väkivaltaan. Tämä teoria tukee kertomusta, jonka mukaan Slipknotin tiedetään olevan yhtye, joka tutkii musiikissaan usein kivun, aggression ja turhautumisen teemoja.
Lisäksi kappaleen luoma intensiivinen ilmapiiri raskaine riffeineen, jyskyttävästi rummuineen ja keulahahmo Corey Taylorin aggressiivinen lauluääni vahvistaa tätä tulkintaa entisestään.
Vaikka kappaleen katsotaan usein käsittelevän fyysistä kipua ja väkivaltaa, jotkut kuuntelijat löytävät myös syvempiä merkityksiä, jotka liittyvät emotionaalisiin kamppailuihin ja henkiseen ahdistukseen, mikä viittaa siihen, että kappaleen viesti on introspektiivisempi.
Loppujen lopuksi kappaleen tulkinta on subjektiivista, ja omien kokemusten, uskomusten ja henkilökohtaisten mieltymysten perusteella voidaan perustella erilaisia näkökulmia.