The Sound of Silencen sanoitukset tulkitaan usein kommentiksi yksilöiden vieraantumiselle ja eristäytymiselle modernissa yhteiskunnassa. Kappale alkaa rivillä "Hei pimeys, vanha ystäväni", joka viittaa yksinäisyyden tunteeseen. Kertoja jatkaa kuvaamaan maailmaa, jossa ihmiset "puhuvat puhumatta" ja "kuulevat ilman kuuntelemista", mikä viittaa aidon viestinnän ja ymmärryksen puutteeseen. Kertosäe "And the sound of silence" voidaan tulkita esityksenä tyhjyydestä, jonka merkityksellisen inhimillisen yhteyden puuttuminen jättää.
Laulun silta tarjoaa toivon pilkahduksen, kertojan ilmaistaessa halunsa "ojenta" ja "koskettaa" jotakuta. Tätä toivoa kuitenkin lieventää oivallus, että maailma on täynnä "tyhjyyttä" ja "tyhjyyttä". Laulu päättyy kertojan toistamiseen rivin "Ja hiljaisuuden ääni", jolloin kuuntelija saa tunteen ratkaisemattomasta jännitteestä eristyneisyyden ja yhteyden halun välillä.
Kaiken kaikkiaan "The Sound of Silencen" sanoitukset tutkivat vieraantumisen, eristäytymisen ja mielekkään inhimillisen yhteyden etsimisen teemoja maailmassa, joka tuntuu usein kylmältä ja välinpitämättömältä.