Kappale alkaa päähenkilöllä, joka ilmaisee epäuskonsa ja surunsa rakastajansa menetyksen johdosta laulaen:
> "En voinut uskoa, että olet poissa
En ymmärtänyt kuinka se voitaisiin tehdä"
Sitten hän kuvailee, kuinka hän vetää puoleensa merta ja tuntee yhteyden sen laajuuteen ja voimaan:
> "Menin alas merelle
Annoin aaltojen valua ylitseni
Tunsin läsnäolon syvällä
Tunsin parantumisen unessani"
Merestä tulee sekä mukavuuden että haasteen lähde päähenkilölle. Hän löytää rauhan ja lohdutuksen hetkiä vedestä, mutta hän kohtaa myös menetyksen ankaran todellisuuden ja kamppailun eteenpäin:
> "Löysin kodin syvältä
Löysin rauhan, jonka voin säilyttää
Mutta löysin sieltä myös pimeyden
Pimeys, jota en kestänyt"
Laulun edetessä päähenkilö alkaa löytää hyväksyntää ja paranemista yhteyden kautta mereen. Hän ymmärtää, että vedellä on voima muuttaa ja uudistaa hänet, aivan kuten sillä on valta syövyttää ja tuhota:
> "Joten jään mereen
Ja anna aaltojen huuhtoa ylitseni
Ja löydän kodin syvältä
Koti, jossa saan vihdoin nukkua"
Kappale päättyy päähenkilön ilmaisemaan toivon ja joustavuuden tunnetta, kun hän on löytänyt voimaa ja parantumista menetysten ja vastoinkäymisten edessä.
Kaiken kaikkiaan ”Seawhatwesea” on voimakas ja mieleenpainuva laulu, joka tutkii ihmisen kokemuksia rakkaudesta, menetyksestä ja luonnon muuntavasta voimasta. Kappaleen monimutkaiset musiikilliset sovitukset ja runolliset sanoitukset luovat rikkaan ja mukaansatempaavan kuuntelukokemuksen, joka vangitsee päähenkilön monimutkaiset tunteet ja matkan.