Kuinka kaunis on aamunkoitto
Kristuksen valosta maan päällä!
Se puhdistaa surun pimeyden,
Ja hurraa ilolauluilla.
Isän kirkkaudesta,
Yhden jumalallisen valtaistuimelta,
Kristus laskeutui toipumaan,
Ja pelasta tämä surullinen maani.
Oi Hänen suuren armonsa syvyyksiä!
Hän kuningas, iankaikkinen ja todellinen,
Jättää loputtoman loiston valtakunnat
Surun ja tuskan elämään.
Hän peitti kunniansa heikkouteen,
Ja lihaan verhottuina Jumalan Poika,
Että Hänen kuolemansa kautta avuttomat
Saattaa saada tietä tangosta.
Korkeimmista taivaista Hän tuli,
Jätti loiston ja ilot yläpuolelle,
Kestää halveksuntaa ja pilkkaamista
Ja Isänsä rakkauden menetys.
Hän laskeutui pimeyteen,
Ja suruun ja tuskaan,
Se Hänen elämänsä ja intohimonsa kautta
Hän saattaa saada kadonneen maan takaisin.
Meidän puolestamme Hän kärsi ja vaivautui,
Hän itki ja rukoili ja huokaisi;
Meidän lunastukseksemme Hän työskenteli,
Ja kantoi ristin kivut, kuoli.
Hänen kyynelensä ja ahdistuksensa kautta
Hän asteli tien haudalle;
Hän kuivui meille roskat
Jumalan pyhän tuomion malja.
Mutta Hänen rakkautensa ei koskaan horjunut,
Yön kaikkien varjojen läpi;
Hän painoi uskossa ja kärsivällisyydessä
Loistavan valon aamuun.
Ja nyt aamun säteilynä
Hävittää yön pimeyden,
Joten Hänen läsnäolonsa ja Hänen kirkkautensa
Hajota ruttovarjomme.
Tervehtikäämme Häntä ilolauluilla
Kun Hän tulee suuressa kirkkaudessaan,
Sirottelemaan synkkyyttä ja surua,
Ja tuo ikuinen päivänvalo.