Pimeyden ja epätoivon maailmassa,
Missä varjot viipyivät kaikkialla,
Toivon majakka alkoi loistaa,
Valo, joka lävisti jumalallisen.
(Esikuoro)
Kun armo astui sisään, kaikki muuttui,
Muutos niin suuri ja outo,
Epäilys ja pelko alkoivat hiipua,
Kuten rakkaus ja armo hallitsivat.
(Kuoro)
Kun armo astui sisään, särkyneet tulivat terveiksi,
Kadonneet löydettiin ja vangit vapautettiin,
Ketjut murtuivat ja vankilat murenivat,
Kuten armon kosketus toi vapauden äänen.
(Jae 2)
Väsynyt sielu, jota ei enää paina,
Löysin lohtua ja rauhaa armon kruunusta,
Taakat nostetaan ja sydämet vapautetaan,
Kun armo kuiskasi:"Tule, seuraa Minua."
(Esikuoro)
Kun armo tuli sisään, kyyneleet muuttuivat iloksi,
Epätoivo voitettiin, ja toivo löysi äänensä,
Armon syleily, niin lämmin ja ystävällinen,
Paransi haavoittuneet ja uudisti mielen.
(Kuoro)
Kun armo astui sisään, särkyneet tulivat terveiksi,
Kadonneet löydettiin ja vangit vapautettiin,
Ketjut murtuivat ja vankilat murenivat,
Kuten armon kosketus toi vapauden äänen.
(Silta)
Koettelemusten ja myrskyjen kautta armo johdatti tietä,
Ohjaa sydämet läpi synkimmän päivän,
Tasainen kompassi, opasvalo,
Armon läsnäolo muutti pimeyden valoksi.
(Kuoro)
Kun armo astui sisään, särkyneet tulivat terveiksi,
Kadonneet löydettiin ja vangit vapautettiin,
Ketjut murtuivat ja vankilat murenivat,
Kuten armon kosketus toi vapauden äänen.
(ulko)
Nyt sydämet täynnä kiitollisuutta,
Pysymme hämmästyneenä armon suuruudesta,
Sillä kun armo astui sisään, elämämme muuttui,
Ja me ylistämme ikuisesti Jeesuksen Kristuksen nimeä.