Värien ja unelmien maailmassa, joka huojuu,
Missä unelmat ja toiveet kietoutuvat,
Auringonlaskun nainen, hänen kauneutensa sanoinkuvaamaton,
Hänen silmänsä kimaltelevat kuin kultaiset tähdet.
(Esikuoro)
Hän tanssii armolla, niin harvinainen näky,
Ikään kuin luonnon sinfonia kaikui ilmassa,
Joka askeleella hänen henkensä lentää,
Hurmaava matka hämärässä.
(Kuoro)
Auringonlaskun nainen, säteilysi jumalallinen,
Kiehtova lumotar, oi niin hieno,
Sinun läsnäolossasi aika näyttää pysähtyneen,
Kun viehätysvoimasi saa aistini jännittämään.
(Jae 2)
Hänen naurunsa kaikuu kuin suloinen musiikki,
Ilon kuiskauksia ja sydämellistä vetäytymistä,
Hänen syleilyssään huolet sulavat,
Hetkessä eksynyt, missä ongelmat eivät voi jäädä.
(Esikuoro)
Hän kutoo loitsun, heittäen valon varjoja,
Kun aurinko laskee, maalaa värejä niin kirkkaina,
Hänen auransa hehkuu kuin taivaallinen taide,
Jättää jäljen syvälle sydämeeni.
(Kuoro)
Auringonlaskun nainen, säteilysi jumalallinen,
Kiehtova lumotar, oi niin hieno,
Sinun läsnäolossasi aika näyttää pysähtyneen,
Kun vetovoimasi saa aistini jännittämään.
(Silta)
Auringonlaskun häipyvän syleilyn keskellä,
Sinun läsnäolosi täyttää sieluni armolla,
Tunteiden sinfonia, puhdas ja totta,
Antaudun tälle hetkelle kanssasi.
(Jae 3)
Kun yö saapuu, tähdet alkavat loistaa,
Kuiskaat sanoja, jotka tuntuvat unelta,
Illan lempeän heilumisen hiljaisuudessa,
Nautimme tämän täydellisen päivän taikuudesta.
(Esikuoro)
Käsi kädessä kuljemme tätä ilon polkua,
Missä rakkaus ja harmonia kietoutuvat niin tiukasti,
Jokaisen auringonlaskun myötä lupaus uusitaan,
Rakkaustarina, joka on ikuisesti totta.
(Kuoro)
Auringonlaskun nainen, säteilysi jumalallinen,
Kiehtova lumotar, oi niin hieno,
Sinun läsnäolossasi aika näyttää pysähtyneen,
Kun viehätysvoimasi saa aistini jännittämään.
(ulko)
Voi auringonlaskun nainen, aina ja aina,
Sinun kauneutesi ja armosi ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä,
Sinun läsnäolossasi löydän sieluni halun,
Rakkaus, joka palaa kuin ikuinen tuli.