Elävän musiikin konsepti on ollut olemassa tuhansia vuosia, ja se juontaa juurensa muinaisista ajoista, jolloin muusikot esiintyivät kokouksissa, festivaaleilla ja rituaaleilla. Termi "keikka" on kuitenkin suhteellisen moderni termi, jota käytetään usein viittaamaan ammattimusiikkiesityksiin populaarimusiikkiteollisuudessa.
Termin "keikka" uskotaan saaneen alkunsa 1900-luvun alussa, mahdollisesti slangitermistä "gigman", jota käytettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa viittaamaan muusikkoon. 1920- ja 1930-luvuilla termiä "keikka" alettiin käyttää musiikkiteollisuudessa laajemmin kuvaamaan muusikon palkattua sitoutumista tai esiintymistä.
Tänä aikana elävän musiikin esityksiä pidettiin usein paikoissa, kuten tanssisaleissa, klubeissa, teattereissa ja konserttisaleissa. Muusikot ja bändit matkustivat kaupungista kaupunkiin, esiintyivät eri paikoissa ja ansaitsivat rahaa lipunmyynnillä ja vinkeillä.
Yksi ikonisimmista ja vaikutusvaltaisimmista varhaisista keikoista pidetään laajalti The Beatlesin esiintymisenä The Cavern Clubilla Liverpoolissa, Englannissa. The Beatles esiintyi Cavern Clubilla lukuisia kertoja 1960-luvun alun aikana, ja näitä keikkoja pidetään usein avainhetkenä yhtyeen uran kehityksessä ja "British Invasionin" ilmestymisessä Yhdysvalloissa.
1960-luvulta lähtien elävän musiikin esityksistä ja keikoista tuli olennainen osa populaarimusiikkiteollisuutta, ja bändit ja artistit kiersivät laajasti ja soittivat erikokoisissa paikoissa pienistä klubeista suuriin stadioneihin.
Elävän musiikin kehitys jatkui seuraavina vuosikymmeninä rock-festivaalien, stadionkiertueiden ja musiikkiteollisuuden maailmanlaajuisen laajentumisen myötä. Nykyään keikat ja elävän musiikin esitykset ovat edelleen tärkeä osa kulttuuri- ja viihdemaisemaa, tarjoten muusikoille ja faneille tilaa yhdistää ja kokea musiikkia yhdessä.