Draamassa kuorolla on useita tärkeitä tehtäviä:
1. Kertoja ja kommentoija:
- Kertosäe toimii usein kertojana, joka antaa tietoa näytelmän ympäristöstä, tapahtumista ja hahmoista.
- Se tarjoaa taustakontekstin ja luo näyttämöt yleisölle.
2. Kommentti toimintaan:
- Kertosäe kommentoi näytelmän toimintaa ja tapahtumia.
- Se ilmaisee mielipiteitä, reaktioita ja oivalluksia, jotka heijastavat yleistä tunnetta tai moraalista näkökulmaa.
3. Emotionaalinen vastaus:
- Kerto ilmaisee kollektiivisesti tunteita ja reaktioita näytelmässä tapahtuviin tapahtumiin.
- Tämä voi sisältää ilon, surun, pelon, vihan tai pohdinnan reaktioita.
4. Moraalisia oppitunteja ja viisautta:
- Kertosäe tarjoaa usein näytelmän teemoihin ja tapahtumiin liittyviä moraalisia opetuksia, oivalluksia tai viisautta.
- Se toimii kollektiivisena järjen äänenä, joka tarjoaa opastusta ja moraalisia pohdintoja.
5. Dramaattisen jännityksen lisääminen:
- Kertosäe voi lisätä dramaattista jännitystä kommentoimalla hahmojen toimintaa ja ennakoimalla tulevia tapahtumia.
- Se luo yleisössä odotuksen ja osallistumisen tunteen.
6. Tausta ja konteksti:
- Kertosäe jakaa tietoa hahmojen taustoista, historiasta ja motiiveista, mikä lisää juonen syvyyttä.
- Se auttaa katsojia ymmärtämään näytelmän dynamiikkaa ja konflikteja.
7. Katarsis:
- Kertosäe ilmaisee toisinaan äärimmäisiä tunteita yleisön puolesta, jolloin yleisö pääsee kokemaan katarsisin.
- Tämä tunteiden vapautuminen voi herättää helpotuksen ja emotionaalisen yhteyden.
8. Yhteys yleisöön:
- Kuoro toimii siltana näyttämön ja yleisön välillä.
- Se tarjoaa suoran kommunikoinnin yleisön kanssa, puhuttelemalla heitä ja saamalla heidät mukaan näytelmään.
9. Yhteiskunnallisten arvojen heijastus:
- Kertosäe heijastelee usein näytelmässä kuvatun yhteiskunnan, aikakauden tai kulttuurin arvoja, uskomuksia ja asenteita.
- Se edustaa kollektiivista näkökulmaa tai tietoisuutta.
10. Teemojen vahvistaminen:
- Kerto vahvistaa ja korostaa näytelmän keskeisiä teemoja kommentteillaan, reaktioillaan ja oivalluksillaan.
Esimerkkejä:
Kreikkalaisissa tragedioissa kuoro oli tyypillisesti joukko kansalaisia, jotka kommentoivat hahmojen tekoja ja kohtaloita tarjoten viisautta ja moraalisia pohdintoja.
Shakespearen näytelmissä kuoro esiintyy joskus yhden hahmon muodossa, joka tarjoaa kerrontaa ja kommentteja tarinan keskeisissä kohdissa.
Nykydraamassa kuoro voi olla edustettuna monin eri tavoin, kuten näyttelijäryhmän, yhteisön tai jopa yleisön itsensä kautta.