Hän muuttui vaaleanharmaaksi eikä tiennyt miksi
Hän sairastui ja hänen mielensä väsyi
Jätti sydämen vielä niin nuorena ja väsyneenä
Hän ei koskaan löytänyt arvoituksen avainta elämässään
Minä ja isäni, niin paljon samaa
Hänen kasvonsa peilissäni leikkivät edelleen liekillä
Hän on silmäni ja ääni puhelimessa
Joskus soitan hänelle keskellä yötä
Ja itkeä sanoja, joita en koskaan voinut sanoa
(Kuoro)
Minä ja isäni, tiedämme minne olemme menossa
Meillä ei ole pelkoa, emme ole yksin
Kuten kuu ja tähdet, me hehkumme aina
Minä ja isäni, tiedämme minne olemme menossa
Minä ja isäni, aurinko on laskemassa
Toivon, että se pysyisi poissa ikuisesti
Katson lapsiani, näen hänen rakkaat silmänsä
Osa hänestä elää vuosien ajan
Hänen elämänsä on täällä
(Kuoro)
Hänen elämänsä on täällä
(Kuoro)