Ääniaallot ovat ilmassa olevia värähtelyjä, jotka kulkevat korvillemme. Kun nämä aallot osuvat rumpuihin, ne saavat ne värisemään, mikä lähettää aivoihimme signaaleja, jotka tulkitaan ääneksi. Ääniaallon amplitudi on se, kuinka paljon ilmanpaine muuttuu aallon läpi kulkiessa, mikä puolestaan määrittää tärykalvon tärinän värähtelyn. Suuremmat amplitudit aiheuttavat enemmän tärinää ja siten kovempaa ääntä.
Nuottikirjoituksessa äänenvoimakkuus ilmaistaan tyypillisesti dynaamisilla merkinnöillä, kuten "forte" (kova), "piano" (pehmeä) ja "mezzo forte" (kohtalaisen kova). Näitä merkintöjä voidaan käyttää määrittämään kappaleen tai osan kokonaisvoimakkuutta sekä luomaan kontrastia ja muotoa musiikkiin.
Ihmiskorva pystyy kuulemaan monenlaisia äänenvoimakkuuksia erittäin hiljaisista kuiskauksista koviin ääniin, jotka voivat aiheuttaa kipua. Pehmein ääni, jonka keskimääräinen ihmiskorva voi kuulla, on noin 20 desibeliä (dB), kun taas kivun kynnys on noin 120 dB.