Emotionaalinen ilmaisu: Musiikki tarjosi orjuutetuille yksilöille tavan ilmaista tunteitaan ja löytää lohtua vaikeina aikoina. Laulamalla he pystyivät käsittelemään kokemuksiaan, lievittämään stressiä ja muodostamaan yhteyden yhteisöönsä.
Hengellinen yhteys: Monet orjuutetut ihmiset saivat lohtua uskonnollisista vakaumuksista. Spirituaalien ja hymnien laulaminen oli palvonnan muoto ja tapa saada yhteys korkeampaan voimaan. Näiden laulujen avulla he selviytyivät kokemistaan vaikeuksista ja saivat voimaa uskostaan.
Tarinankerronta: Laulut toimivat usein eräänlaisena tarinankerrontana, siirtäen oppitunteja, perinteitä ja kollektiivisia muistoja sukupolvelta toiselle. Laulujen avulla orjuutetut yksilöt säilyttivät historiansa ja kulttuurinsa pitäen perintönsä elossa sorretuista olosuhteistaan huolimatta.
Viestintä: Joissakin tapauksissa orjat käyttivät lauluja viestintävälineenä. Esimerkiksi kenttähuutarit olivat työlauluja, joiden avulla pellolla työskentelevät orjat kommunikoivat toistensa kanssa pitkiä matkoja.
Resistanssi: Laulaminen oli joskus vastarintaa. Orjat saattavat käyttää kappaleita ilmaisemaan hienovaraisesti tyytymättömyyttä, arvostelemaan orjuusjärjestelmää tai jakamaan koodattuja viestejä toivosta ja vapautumisesta.
Selviytymismekanismi: Musiikki auttoi orjuutettuja yksilöitä selviytymään kokemustensa fyysisen ja psykologisen rasituksen kanssa. Laulaminen tarjosi ulostulon heidän tuskalleen ja antoi heille mahdollisuuden paeta hetkeksi orjuuden ankarista todellisuuksista.
Kaiken kaikkiaan laulaminen oli orjuutetuille ihmisille monipuolinen selviytymismekanismi. Se toimi tunneterapiana, henkisenä turvapaikkana, sosiaalisen yhteyden välineenä, vastarinnan välineenä ja keinona säilyttää kulttuuri-identiteetti.