Muistoja viattomuudesta:
Kappale alkaa sanoilla "Muistan kaiken, kuinka se ennen oli", mikä luo alustan matkalle nostalgiaan. Isä muistelee varhaisia aikoja, jolloin hänen lapsensa oli nuori ja viaton, täynnä ihmettä ja uteliaisuutta. Hän arvostaa näitä hetkiä ja tunnustaa, että ne ovat ohikiitäviä ja arvokkaita.
Ajan säälimätön marssi:
Kuoro korostaa ajan kulumista ja elämän syklisyyttä. "Voi, lapsi on kasvanut ja poissa, ja mies vanhenee", viestii kasvamisen ja ikääntymisen väistämättömyydestä. Aika kulkee vääjäämättömästi eteenpäin, ja isä tajuaa olevansa nyt vanhempi, joka ohjaa lastaan saman kierteen läpi, jonka hän kerran koki lapsena.
Vanhemmuus ja perintö:
Koko kappaleen ajan isä pohtii rooliaan vanhempana ja hänen vaikutustaan lapsensa elämään. Hän laulaa kylvöstään "siemenistä", ehdottaen oppitunteja, arvoja ja muistoja, joita hän on juurruttanut lapseensa. Hän toivoo, että nämä opetukset muokkaavat lapsen matkaa ja jättävät pysyvän perinnön.
Muutoksen hyväksyminen:
Toisessa säkeessä isä tunnustaa muutokset omassa elämässään vanhetessaan. Hän laulaa:"On vaikea uskoa, että olin koskaan lapsi", vangiten ihmetyksen ja epäuskon tunteen ajan kuluessa. Karvassuloisista tunteista huolimatta hän löytää lohtua oman lapsensa kasvusta ja sitkeydestä.
Kiitollisuus:
Laulun edetessä isä ilmaisee kiitollisuutensa syvästä lahjasta, jonka hänen lapsensa on ollut elämässään. Hän myöntää, että vanhempana oleminen on antanut hänelle syvemmän ymmärryksen rakkaudesta ja uhrautumisesta. Vanhemmuuden matkan kautta hän on oppinut arvostamaan niitä yksinkertaisia iloja ja hetkiä, jotka tekevät elämästä todella merkityksellisen.
Kaiken kaikkiaan Mark Knopflerin "Child" on syvästi henkilökohtainen ja heijastava kappale, joka vangitsee lapsuuden, vanhemmuuden ja ajan katkeran kulumisen olemuksen. Se resonoi kaikenikäisten kuulijoiden keskuudessa ja muistuttaa meitä omaksumaan viattomuuden ohikiitäviä hetkiä ja vaalimaan siteitä, joita muodostamme rakkaittemme kanssa navigoidessamme jatkuvasti muuttuvassa elämänmaisemassa.