Jokainen hetki on kudottu erillisellä kuviolla,
Heijastaa jumalallista läsnäoloa, oi niin hienoa.
Iloisten päivien läpi tunsin lämpimän syleilyn,
Lohduttava käsi, joka ohjasi vauhtiani,
Naurujen ja kirkkaiden auringonsäteiden hetkinä,
Tunnistin Jumalan säteilevän valon.
Kyynelten ja myrskyjen aikoina, jotka raivosivat,
Löysin voiman, jota ei voinut häkkiin laittaa,
Usko, joka kuiskasi:"Et ole yksin"
Muistutti minua siitä, että Jumalan rakkaus oli kasvanut.
Auringonlaskut maalattu niin mahtavilla väreillä,
Kuiskasi jumalallisesta, myötätuntoisesta kädestä,
Luonnon lempeän taiteen melodioissa,
Kuulin sydämessäni Jumalan sinfonian.
Kohtamissaan kamppailuissa ja vaikeissa haasteissa,
Löysin joustavuuden, sisäisen tulen,
jumalallisen liekin sytyttämä kipinä,
Ohjaa minua kohti kirkkaampaa kehystä.
Koettelemusten kautta, jotka koettelivat sieluni voimaa,
Jumalan läsnäolo ilmestyi valon majakana,
Valaisee polun edessä,
Antaa voimaa, kun mieleni vuoti verta.
Joten kiitollisena syleilen jokaista päivää,
Kaikkeen, mitä matkallani tapahtuu,
Tunnustan Jumalan lempeän huolenpidon,
Joka hetki julistan:"Kyllä, Jumala teki!"
Ilon korkeuksista epätoivon syvyyksiin,
Jumalan läsnäolo pysyy ikuisesti lähellä,
Kaikessa, mitä minulle tapahtuu, löydän Hänen syleilynsä,
Jatkuva muistutus Hänen loputtomasta armostaan.
Käänteiden ja käänteiden kautta pidän kiinni tästä totuudesta,
Että Jumala kutoo rakkautensa elämänkoppini läpi,
Muuttaa jokainen kokemus lauluksi,
Todistus siitä, minne todella kuulun.
Joten laulan sydämellä ja sielulla
Kaikessa mitä tapahtuu, Jumala on hyvä,
Uskon ollessa kompassina en pelkää yötä,
Sillä Jumalan rakkaus loistaa, iankaikkinen valo.