Lickit voivat vaihdella yksinkertaisista melodisista riveistä monimutkaisiin harmonisiin sekvensseihin, ja niitä voidaan käyttää koristelemaan sooloja, luomaan siltoja tai lisäämään mielenkiintoa kappaleen yleiseen rakenteeseen. Ne siirtyvät usein muusikolta muusikolle, ja ne muodostavat yhteisen musiikillisen sanaston tietyn genren tai musiikkityylin sisällä.
Termiä "lick" käytetään yleisesti erilaisissa musiikillisissa yhteyksissä, mukaan lukien blues, jazz, rock ja funk. Bluesmusiikissa lickit perustuvat usein pentatoniseen skaalaan ja sisältävät tekniikoita, kuten taivutusta ja vibratoa. Jazzissa nuolemiseen voi liittyä monimutkaisia sointujen muutoksia ja improvisaatiota. Rock- ja funk-lickit korostavat usein rytmiä ja groove-suuntautuneita kuvioita.
Nuolujen oppiminen ja harjoitteleminen on arvokas osa muusikon kehitystä, sillä ne auttavat parantamaan tekniikkaa, fraseeraus- ja improvisaatiotaitoja. Monet muusikot viettävät aikaa opiskellessaan suosikkitaiteilijoidensa nuolemista tai tutkimalla erilaisia musiikillisia perinteitä laajentaakseen musiikillista sanastoaan.