Miten kuoro sai alkunsa?

Kerto on saanut alkunsa antiikin kreikkalaisesta teatterista, jossa se toimi laulajien ja tanssijoiden ryhmänä, joka kommentoi näytelmän toimintaa. Kerto koostui tyypillisesti 12–15 miehestä, jotka olivat usein naamioituneita ja pukeutuneita. He lauloivat ja tanssivat yhdessä sopusoinnussa tarjoten yhteisöllisen äänen, joka sekä heijasteli että oli vuorovaikutuksessa yksittäisten hahmojen kanssa.

Ajan myötä kuoro kehittyi ja otti erilaisia ​​muotoja erilaisissa teatteriperinteissä. Keskiaikaisessa Euroopassa kuoroa käytettiin usein uskonnollisissa näytelmissä ja moraalinäytelmissä, joissa se opetti moraalia ja kommentoi toimintaa. Renessanssin ja barokin aikana kuoro yhdistettiin oopperoihin ja oratorioihin, missä se kehitti edelleen rooliaan musiikillisena ja dramaattisena elementtinä.

Nykyteatterissa kuoroa käytetään edelleen satunnaisesti, vaikka se on vähemmän yleistä kuin ennen. Kuoron käsitettä on kuitenkin muokattu ja tulkittu uudelleen monin eri tavoin, mukaan lukien elokuvissa, televisiossa ja muissa populaarikulttuurin muodoissa.