1. Personifikaatio:
* "Sammakko, hän karjui:"Ihana muistiinpano!" (Sammakko saa ihmisen kaltaista puhetta ja kykyä arvioida musiikkia.)
* "Satakieli kalpeni pelosta." (Linnun ansioksi luetaan ihmisten pelon ja kalpeuden tunteet.)
* "Ja kun sammakko alkoi kurjua, hän lauloi rakkauden ja toivon laulun." (Satakieli saa ihmisen kaltaisia rakkauden ja toivon ominaisuuksia.)
2. Vastaus:
* "Hänen äänensä oli kuin hopeakello." (Tämä vertaa satakielen ääntä hopeakellon kauniiseen ja herkkään ääneen.)
* "Hänen äänensä, kuin sametti, pehmeä ja syvä." (Tässä satakielien ääntä verrataan sametin ylelliseen ja pehmeään rakenteeseen.)
3. Metafora:
* "Hänen laulunsa oli kuin kirkas timantti, jalokivi yössä." (Satakielen laulu on kohotettu arvokkaan ja kimaltelevan helmen tasolle.)
* "Sammakko, hän puhalsi kurkkuaan ylpeydestä." (Tämä metafora viittaa sammakon paisuneeseen omaan tärkeyteen, ikään kuin hänen kurkkunsa laajenee fyysisesti egon mukana.)
4. Alliteraatio:
* "Sammakko, hän karjui:"Ihana muistiinpano!" ("c"-äänen toisto korostaa sammakon karkeaa ja karkeaa ääntä.)
* "Hänen äänensä oli kuin hopeakello, hänen laulunsa oli kuin timantin kirkas." ("S"-äänen toistaminen luo sileyden ja kauneuden tunteen, joka muistuttaa hopeakellon ja timantin ääniä.)
5. Assonanssi:
* "Sammakko, hän karjui:"Ihana muistiinpano!" (Lyhyen "o"-äänen toistaminen "croaked"- ja "note"-lauseissa jäljittelee sammakon räikeää ja epämiellyttävää ääntä.)
* "Satakieli kalpeni pelosta." (I-äänen toistaminen satakielissä ja peloissaan luo pelon ja haavoittuvuuden tunteen.)
6. Ironia:
* Koko runo on rakennettu ironialle, koska sammakon pinnallinen ylistys ja manipuloiva käytös johtavat satakielen kaatumiseen.
* Sammakon itsensä julistama musiikillinen asiantuntemus on ironista, sillä häneltä puuttuu todellinen ymmärrys musiikista.
7. Hyperboli:
* "Sammakko, hän puhalsi kurkkuaan ylpeydestä." (Sammakon ylpeyden liioittelu korostaa hänen ylimielisyyttään ja typeryyttään.)
* "Hän lauloi koko yön, hänen äänensä oli niin selkeä." (Satakielen laulun liioittelu korostaa hänen omistautumistaan ja lahjakkuuttaan.)
Nämä puhehahmot edistävät runon huumoria, satiiria ja sen taustalla olevaa viestiä imartelun vaaroista ja itsearvon tarpeesta.