Äänenvoimakkuus:
Äänenvoimakkuus, joka tunnetaan myös äänenvoimakkuutena tai amplitudina, viittaa äänen voimakkuuteen tai voimakkuuteen. Se määräytyy ääniaallon amplitudin mukaan. Korkeamman amplitudin ääniaalto vastaa kovempaa ääntä, kun taas matalampi amplitudinen ääniaalto vastaa pehmeämpää ääntä. Äänenvoimakkuuden mittayksikkö on desibeli (dB). Ihmiskorva havaitsee 10 dB:n lisäyksen äänenvoimakkuudessa äänenvoimakkuuden kaksinkertaistumisena.
Sävelkorkeus:
Sävelkorkeus puolestaan on käsitys siitä, kuinka korkea tai matala ääni on. Se määräytyy ensisijaisesti ääniaallon taajuuden mukaan. Korkeamman taajuuden ääniaalto vastaa korkeampaa äänenkorkeutta, kun taas matalataajuinen ääniaalto vastaa matalampaa äänenkorkeutta. Äänenkorkeus mitataan hertseinä (Hz). Jokainen sävel musiikissa vastaa tiettyä sävelkorkeutta tai taajuutta.
Yksinkertaisesti sanottuna äänenvoimakkuus liittyy äänen voimakkuuteen tai voimakkuuteen, kun taas sävelkorkeus liittyy äänen korkeuteen tai mataluuteen. Sekä äänenvoimakkuus että sävelkorkeus ovat tärkeitä tekijöitä ihmisen havainnoinnissa ja vaikuttavat yleiseen äänikokemukseemme.