Stravinskyn venäläisten kansanmelodioiden käyttö näkyy selvimmin hänen varhaisissa teoksissaan, kuten baletissa "Tulilintu" (1910) ja oopperassa "Petrushka" (1911). Näissä teoksissa Stravinsky yhdistää sävellyksiinsä perinteisiä venäläisiä melodioita ja rytmejä luoden selkeästi venäläistä soundia.
Stravinskyn venäläisen kansanmusiikin käyttö ei kuitenkaan rajoittunut hänen varhaisiin teoksiinsa. Hän jatkoi venäläisen kansanmusiikin elementtien sisällyttämistä sävellyksiinsä koko uransa ajan, vaikka hän oli lähtenyt Venäjältä ja asettunut Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi hänen Psalmien sinfonia (1930) sisältää venäläiseen kansanlauluun perustuvan osan ja hänen konsertonsa pianolle ja puhallinsoittimille (1923) yhdistää venäläisiä kansanmelodioita viimeiseen osaansa.
Stravinskyn venäläisen kansanmusiikin käyttö ei ollut pelkästään nostalgiakysymys. Hän veti puoleensa venäläisen kansanmusiikin kauneutta ja elinvoimaa, ja hän uskoi, että se voisi tarjota rikkaan inspiraation lähteen hänen omille sävellyksilleen. Ottamalla venäläistä kansanmusiikkia teoksiinsa Stravinsky auttoi tuomaan venäläistä kulttuuria laajemmalle yleisölle ja edistämään venäläisen musiikin ymmärtämistä.