Musiikki:
* Emo-musiikille on tyypillisesti tunnusomaista tunteellinen, sisäänpäin katsova sanoitus, ja se käsittelee usein masennuksen, ahdistuksen ja sydänsurujen teemoja. Musiikkia soitetaan yleensä sähkökitaroilla, rummuilla ja bassolla, keskittyen melodiaan ja voimakkaaseen lauluun.
* Punk-musiikille sen sijaan on tyypillistä nopea tempo, aggressiivinen laulu ja sanoitukset, jotka ilmaisevat usein poliittista tai sosiaalista kommenttia. Punkbändit käyttävät usein vääristyneitä kitaroita, rumpuja ja bassoa painottaen raakaa energiaa ja tee-se-itse-etiikkaa.
Muoti:
* Emo-muotia leimaavat usein tiukat mustat vaatteet, kapeat farkut, bändi-T-paidat ja nastavyöt. Emo-hiustyylit sisältävät usein pitkiä, sivuttain pyyhkäiseviä otsatukkaita ja nykiviä kerroksia.
* Punk-muotia puolestaan leimaavat usein repeytyneet farkut, nahkatakit, taistelusaappaat ja bändi-T-paidat. Punk-kampaukset sisältävät usein mohawkoja, piikkejä ja ajeltuja päitä.
Ideologiat:
* Emo-kulttuuriin liittyy usein vieraantumisen, masennuksen ja ahdistuksen tunteita. Emo-ihmiset tuntevat usein itsensä väärinymmärretyiksi tai syrjäytyneiksi valtavirran yhteiskunnasta.
* Punkkulttuuri yhdistetään usein kapinaan ja epäsopimattomuuteen. Punk-ihmiset hylkäävät usein valtavirran arvot ja normit, ja he ilmaisevat usein yksilöllisyyttään pukeutumisensa, musiikinsa ja elämäntapansa kautta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että emo ja punk ovat kaksi erillistä alakulttuuria, joilla on erilaiset musiikkityylit, muotitrendit ja ideologiat. Emo-kulttuuri keskittyy tunneilmaisun ja henkilökohtaisten kamppailujen ympärille, kun taas punkkulttuuri keskittyy kapinaan ja sosiaaliseen kommentointiin.