Diageettiset äänet lisäävät kohtauksen yleistä todenmukaisuutta ja uppoutumista luomalla luonnollisen äänimaiseman, joka vastaa ruudulla näkyviä tapahtumia. Ne tarjoavat lisäkontekstia, tunnelmaa ja tarinankerrontaelementtejä rikkomatta suoraan fiktiivisen maailman rajoja. Sitä vastoin ei-diageettiset äänet ovat sellaisia, jotka tulevat kuvatun maailman ulkopuolelta, kuten nuotit tai lisätyt äänitehosteet, jotka korostavat tai kommentoivat toimintaa, mutta ovat erillään tarinan fyysisestä todellisuudesta.