Uskottiin, että pallojen musiikki koostuu planeettojen ja tähtien liikkeen tuottamista äänistä. Jokaisella taivaankappaleella uskottiin olevan oma ainutlaatuinen soundinsa, ja näiden äänien yhdistelmän uskottiin luovan kauniin ja harmonisen sinfonian.
Pythagoras ehdotti työssään ajatusta "sfäärien harmoniasta", joka tunnetaan myös nimellä "musica universalis". Hän uskoi, että maailmankaikkeus oli matemaattisten periaatteiden heijastus ja että taivaankappaleet olivat järjestetty suhteisiin ja mittasuhteisiin, jotka tuottivat täydelliset harmoniat.
Tällä konseptilla oli syvällinen vaikutus musiikin teoriaan ja filosofiaan sekä muihin aloihin, kuten tähtitiedeen ja kosmologiaan. Se vaikutti musiikillisten asteikkojen, konsonanssin ja dissonanssin kehitykseen, ja se heijastui filosofien ja tiedemiesten, kuten Platonin, Aristoteleen ja Johannes Keplerin, töihin.
Vaikka Sfäärien musiikin erityinen ajatus ei ehkä ole tieteellisesti tarkka kirjaimellisessa mielessä, se heijastaa syvää kiehtovuutta maailmankaikkeuden keskinäisyhteyteen ja järjestykseen sekä yritystä ymmärtää sitä matemaattisten ja musiikillisten periaatteiden kautta.