Stravinskyn varhaiset sävellykset saivat vaikutteita venäläisestä kansanmusiikista ja Nikolai Rimski-Korsakovin musiikista. Tältä ajalta merkittäviä teoksia ovat mm.
* Sinfonia Es-duuri (1907)
* The Firebird (1910)
* Petruška (1911)
* Kevään rituaali (1913)
Neoklassinen aikakausi (_c_. 1920–1954)
1920-luvulla Stravinsky kääntyi pois venäläisen aikakautensa monimutkaisesta, dissonanttisesta musiikista ja aloitti kirjoittamisen uusklassisemmalla tyylillä. Hänen tämän ajanjakson teoksilleen on ominaista selkeys, tarkkuus ja klassisten muotojen käyttö. Tältä ajalta merkittäviä teoksia ovat mm.
* Pulcinella (1920)
* Konsertto pianolle ja puhallinsoittimille (1924)
* Oidipus Rex (1927)
* Apollon musagète (1928)
Kahdentoista äänen jakso (_c_. 1945–1968)
1940-luvulla Stravinsky alkoi kokeilla kaksitoistasävytekniikkaa. Hänen tämän ajanjakson teoksille on ominaista monimutkaiset ja dissonanttiset tekstuurit. Tämän ajanjakson merkittäviä teoksia ovat:
* Psalmien sinfonia (1930)
* Konsertto jousille D (1931)
* Konsertto kahdelle pianolle (1935)
* Sinfonia kolmessa osassa (1945)
Avantgarde-kausi (_c_. 1958–1971)
1950- ja 1960-luvuilla Stravinsky kokeili erilaisia avantgarde-tekniikoita, mukaan lukien aleatory musiikkia ja musique concrète. Tämän ajanjakson merkittäviä teoksia ovat:
* Agon (1957)
* Threni (1958)
* Saarna, kertomus ja rukous (1961)
* The Flood (1962)