Klassisen musiikin seuraava suuri kehitys tapahtui 1200-luvulla, jolloin kirjoitettiin ensimmäiset ars nova -sävellykset. Ars nova, joka tarkoittaa "uutta taidetta" latinaksi, oli uusi musiikkityyli, joka käytti monimutkaisempaa rytmi- ja nuottijärjestelmää. Se esitteli myös soittimien, kuten luutun, harpun ja viellen, käytön äänien säestyksessä.
1300-luvulla ars nova -musiikkityyli levisi kaikkialle Eurooppaan ja uusia sävellysmuotoja alkoi syntyä. Yksi tärkeimmistä näistä oli motetti, moniääninen sävellys, jossa käytettiin useita tekstejä ja kieliä. Motetteja käytettiin usein uskonnollisissa seremonioissa, ja niistä tuli ajan myötä yhä monimutkaisempia ja monimutkaisempia.
1400-luvulla alkoi renessanssikausi, ja klassisessa musiikissa tapahtui toinen syvällinen muutos. Renessanssi oli uuden kiinnostuksen aikaa klassiseen oppimiseen ja taiteeseen, ja tällä oli suuri vaikutus musiikkiin. Säveltäjät alkoivat kirjoittaa musiikkia, joka oli enemmän inspiroitunut antiikin Kreikan ja Rooman musiikista, ja he alkoivat myös kokeilla uusia musiikillisia muotoja ja tekniikoita.
Yksi renessanssin klassisen musiikin historian tärkeimmistä hahmoista oli Johannes Ockeghem. Ockeghem oli flaamilainen säveltäjä, joka kirjoitti aikansa monimutkaisinta ja kauneinta polyfonista musiikkia. Hänen työllään oli suuri vaikutus myöhempiin säveltäjiin, kuten Josquin des Preziin ja Palestrinaan.
1500-luvulla nousi protestanttinen uskonpuhdistus, jolla oli merkittävä vaikutus klassiseen musiikkiin. Monissa protestanttisissa kirkoissa moniääninen musiikki kiellettiin, koska sitä pidettiin liian monimutkaisena ja koristeellisena. Tämä johti uuden musiikkityylin, homofonian, kehitykseen, joka käytti yhtä melodialinjaa sointujen kanssa. Homofoniaa käytettiin monissa protestanttisissa hymneissä, ja siitä tuli yhä suositumpi myös maallisessa musiikissa.
1600-luvulla alkoi barokkikausi, ja klassisessa musiikissa tapahtui toinen nopea kehityskausi. Barokkityylille oli ominaista voimakkaiden kontrastien, dramaattisten melodioiden ja monimutkaisten rytmien käyttö. Säveltäjät, kuten Johann Sebastian Bach, George Frideric Händel ja Antonio Vivaldi, kirjoittivat barokin aikana klassisen musiikin tunnetuimpia ja rakastetuimpia teoksia.
1700-luvulla alkoi klassinen aikakausi, ja klassinen musiikki sai hienostuneemman ja eleganttimman tyylin. Klassiselle musiikin tyylille oli ominaista selkeiden melodioiden, yksinkertaisten harmonioiden ja tasapainoisten rakenteiden käyttö. Säveltäjät, kuten Wolfgang Amadeus Mozart, Joseph Haydn ja Ludwig van Beethoven, kirjoittivat klassisen musiikin tunnetuimpia ja rakastetuimpia teoksia.
1800-luvulla syntyi romanttinen aika, ja klassinen musiikki koki toisen syvällisen muutoksen ajanjakson. Romanttiselle musiikkityylille oli ominaista voimakkaiden tunteiden, dramaattisten melodioiden ja monimutkaisten harmonioiden käyttö. Säveltäjät, kuten Franz Schubert, Frédéric Chopin ja Robert Schumann, kirjoittivat joitain kuuluisimmista ja rakastetuimmista klassisen musiikin teoksista romantiikan aikana.
1900-luvulla klassisen musiikin kehitys jatkui ja uusia tyylejä ja tekniikoita tutkittiin. Säveltäjät, kuten Igor Stravinsky, Béla Bartók ja Arnold Schoenberg, kirjoittivat joitakin 1900-luvun klassisen musiikin tunnetuimmista ja rakastetuimmista teoksista.
Nykyään ihmiset nauttivat klassisesta musiikista kaikkialla maailmassa. Se on rikas ja monipuolinen perinne, joka on kehittynyt ja muuttunut ajan myötä ja joka innostaa ja ilahduttaa kaikenikäisiä yleisöjä.