miten toinen unettomuutta sairastaville tarkoitettu kappale käyttää personifikaatiota?

Runo käyttää personifikaatiota kuvaamaan puhujan unettomuutta "vierailijana", joka tulee heidän luokseen varhain aamulla. Runossa unettomuudelle annetaan inhimillisiä piirteitä, kuten "pehmeä askel", "raskas huokaus" ja "pitkä, tyyni tuijotus". Unettomuuden personifikaatio herättää abstraktin käsitteen henkiin ja saa sen näyttämään konkreettisemmalta ja todellisemmalta. Tämä auttaa lukijaa ymmärtämään ja ymmärtämään puhujan unettomuuskokemusta.

Tässä on joitain konkreettisia esimerkkejä runon personifioinnista:

- "Vierailija tulee varhain aamulla, / Pehmeällä polulla ja raskaasti huokaen."

- "Hän istuu sänkyni viereen ja tuijottaa minua, / Pitkällä, hiljaisella tuijotuksella."

- "Hän kuiskaa korvaani, matala, surullinen laulu, / Se tuudittaa minut uupuviin uniin."

- "Herään, ja hän on poissa, / mutta hänen muistonsa viipyy."

Personifikaatioiden käyttö tässä runossa auttaa luomaan elävän ja mieleenpainuvan kuvauksen puhujan unettomuudesta. Se antaa runoon myös mysteerin ja jännityksen tunteen, kun puhuja yrittää ymmärtää vierailijan vierailujen taustalla olevan merkityksen.