1. Vinyylilevyt :Vinyylilevyt, jotka tunnetaan myös nimellä fonografilevyt tai LP-levyt (Long Playing Records), olivat ensisijainen musiikin kuunteluväline 1940-luvun lopulta 1980-luvulle. Ne koostuivat polyvinyylikloridista (PVC) valmistetuista litteistä levyistä, joiden pinnalle oli koodattu uria äänitallenteita. Vinyylilevyjä soitettiin levysoittimilla, jotka pyörittivät levyä ja käyttivät kynää lukitakseen urat ja muuntaen ne kuuluvaksi ääneksi.
2. Kasetit :1960-luvulla esitellyistä kaseteista tuli suosittu kannettava ääniformaatti. Ne koostuivat kahdesta magneettinauharullasta, jotka oli sijoitettu muovikasettiin. Äänitallenteet tehtiin magnetoimalla nauha äänisignaalilla. Kasettinauhoja soitettiin kasettisoittimilla, jotka saattoivat olla kannettavat tai osa kodin stereojärjestelmää.
3. Teipit kelasta kelaan :Nämä olivat suuria, avoimia magneettinauhakeloja, joita käytettiin ennen kasetteja. Niitä käytettiin ensisijaisesti ammattimaisissa äänitysstudioissa ja kodin harrastajille. Kelasta kelaan nauhat tarjosivat korkealaatuista ääntä, mutta vaativat suurempia ja monimutkaisempia nauhureita.
4. 8-raitanauhat :1960-luvun lopulla käyttöön otetut 8-raitaiset nauhat olivat kasettipohjaisia muotoja, jotka sisälsivät kahdeksan rinnakkaista ääniraitaa. Ne olivat suosittuja autoissa käyttömukavuutensa vuoksi, sillä käyttäjä pystyi helposti vaihtamaan raitojen välillä ilman manuaalista nauhaa taaksepäin tai eteenpäin kelausta.
5. AM/FM-radio :Radiolähetyksillä oli merkittävä rooli musiikin tuomisessa laajalle yleisölle jo ennen tallennetun median tuloa. AM (amplitudimodulaatio) ja FM (taajuusmodulaatio) -radioasemat lähettävät musiikkia, keskusteluohjelmia ja muuta äänisisältöä radioaaltojen kautta, joita radiovastaanottimet voisivat vastaanottaa.
Nämä olivat joitakin tärkeimpiä tapoja, joilla ihmiset kuuntelivat musiikkia ennen CD-levyjen käyttöönottoa. Jokaisella formaatilla oli omat etunsa ja haittansa, mikä vaikutti musiikin kuuntelukokemusten kehitykseen ajan myötä.