Kesto ja rakenne:
- Romantiikka: Romanttinen musiikki tunnetaan vapaista ja joustavista muodoistaan ja rakenteistaan. Se erottuu usein perinteisistä klassisista rakenteista ja voi olla pituudeltaan melko laaja, ja liikkeet kestävät reilusti yli 20 minuuttia.
- Modernismi: Nykymusiikki kokeilee usein innovatiivisia rakenteita ja epäsovinnaisia muotoja, kuten atonaalisuutta, polytonaalisuutta ja epäsäännöllisiä mittareita. Se haastaa perinteiset harmoniset ja melodiset rakenteet ja on kestoltaan kompaktimpi ja ytimekkäämpi kuin romanttinen musiikki.
Sävellystyyli:
- Romantiikka: Romanttiset säveltäjät pyrkivät ilmaisemaan yksilöllisiä tunteitaan, tunteitaan ja subjektiivisia kokemuksiaan musiikillaan. Painopiste oli tunteissa, draamassa ja tarinankerronnassa, usein vahvalla kerronnallisella säikeellä. Luonnon, rakkauden, sankaruuden ja mystiikan teemat olivat vallitsevia.
- Modernismi: Nykyaikaiset säveltäjät tavoittelivat uusia ideoita ja tekniikoita tutkiessaan avantgarde- ja kokeellisia ilmaisumuotoja. He jättivät usein huomiotta perinteisen tonaalisuuden ja omaksuivat dissonanssin, atonaalin ja laajan valikoiman epätavallisia musiikillisia elementtejä haastaakseen perinteisen estetiikan ja luodakseen ainutlaatuisia äänimaisemia.
Instrumentointi ja orkestrointi:
- Romantiikka: Romanttinen musiikki laajensi orkesterin käyttöä suuremmilla voimilla, rikkaammilla tekstuureilla ja laajemmalla soittimilla. Monet romanttiset säveltäjät tutkivat uusia orkesterivärejä käyttämällä erilaisia instrumentaaliyhdistelmiä, laajennettuja instrumentaalitekniikoita ja tehosteita tuottaakseen eloisia ja ilmeikkäitä ääniä.
- Modernismi: Moderni musiikki toi radikaaleja muutoksia instrumentaatioon ja orkestraatioon. Epäperinteiset soittimet, elektroninen äänentuotanto ja laajennetut soittotekniikat yleistyivät. Modernistiset säveltäjät yhdistivät usein epätavallisia ääniä ja epätavallisia yhdistelmiä luodakseen uusia äänikokemuksia.
Tonaliteetti ja harmonia:
- Romantiikka: Romanttinen musiikki on yleensä tonaalista, keskittyen perinteisiin keskuksiin ja harmonisiin etenemiseen. Se kuitenkin usein työnsi tonaalisuuden rajoja laajennetulla harmonialla, kromatisuudella ja satunnaisilla dissonanssihetkillä saadakseen dramaattisen vaikutuksen.
- Modernismi: Moderni musiikki haastaa perinteiset säveljärjestelmät käsittäen atonaalisuuden, polytonaalisuuden ja pandiatonismin (kaikkien 12 nuotin käyttö ilman selkeitä tonaalisia keskuksia). Atonaalisesta musiikista puuttuu selkeä sävyhierarkia ja se tutkii monimutkaisempia ja dissonanttisia harmonisia suhteita.
Rytmi, mittari ja tempo:
- Romantiikka: Romanttisessa musiikissa on usein ilmeistä rubatoa (tempon vaihtelua) ja joustavia rytmejä, jotka lisäävät musiikkiin syvyyttä ja tunteita. Myös tempon muutokset dramaattisten tehosteiden luomiseksi ovat yleisiä.
- Modernismi: Moderni musiikki kokeilee monimutkaisia rytmirakenteita, epäsovinnaisia mittareita (kuten outoja aikamerkkejä tai polyrytmejä) ja äkillisiä tempomuutoksia häiritäkseen perinteiset rytmiset odotukset.
Tekniikan vaikutus:
- Romantiikka: Teknologialla oli rajallinen vaikutus romanttiseen musiikkiin, joka oli ensisijaisesti sävelletty akustisille soittimille ja perinteisille kokoonpanoille.
- Modernismi: Modernismissa nousi elektroninen musiikki, nauhurit, syntetisaattorit ja muut tekniset edistysaskeleet, jotka vaikuttivat suuresti musiikin sävellykseen ja esittämiseen. Elektroninen ja elektroakustinen musiikki kukoisti tänä aikana.
Yhteenvetona voidaan todeta, että romanttinen musiikki korostaa tunneilmaisua, dramaattista tarinankerrontaa ja subjektiivisia kokemuksia, usein tonaalisessa ja jäsennellyssä kehyksessä. Moderni musiikki sen sijaan kattaa innovaatiot, kokeelliset tekniikat ja perinteisten musiikillisten rakenteiden, tonaalisuuden ja instrumentoinnin uudelleenajattelun, mikä johtaa monimuotoiseen tyylivalikoimaan, joka haastaa perinteisen musiikillisen estetiikan.