1. Slide Guitar :Slide-kitaratekniikka on bluesin määrittävä piirre. Liukukappaleen (usein metalli- tai lasiesine) käyttö kitaran kieleissä mahdollistaa tasaisemman, glissandi-rikkaan äänen, joka herättää surullisen ilmaisun ja lisää musiikkiin erottuvan tunnekerroksen.
2. Taivutus ja tärinä :Blues-kitaristit käyttävät usein kielten taivutusta ja vibratoa tuodakseen säveliin sielukasta, tunteita herättävää laatua. Taivuttamalla kieliä vähitellen ylös- tai alaspäin ja lisäämällä hienovaraisia värähtelyjä ne luovat ilmeikkäitä vaihteluita sävelkorkeudessa.
3. Fingerstyle Playing :Monet blues-kitaristit käyttävät monimutkaisia sormenpoimintakuvioita luodakseen rytmisiä grooveja. Tämä käsitekniikka tuottaa perkussiivisia ääniä, jotka tarjoavat musiikille voiman.
4. Avaa viritykset :Bluesmuusikot käyttävät yleisesti avoimia virityksiä, joissa jotkin kielet viritetään normaalin kokoonpanon ulkopuolella, mikä luo omaleimaisia sointisävyjä ja helpottaa sointuäänien tuottamista täyteläisemmillä, resonoivalla äänellä.
5. Soita ja vastaa :Blues-kitara kytkeytyy usein "call-and-response" -dynamiikkaan laulajan kanssa. Kitara soittaa melodisia lauseita, joihin vokalisti vastaa, luoden musiikkiin keskustelullisen ja vuorovaikutteisen näkökulman.
6. Improvisaatio :Kitara on keskeinen osa blues-improvisaatiota, jonka avulla kitaristit voivat tutkia melodioita, harmonioita ja rytmejä spontaanisti live-esityksen tai äänityksen aikana.
7. Power-soinnut ja riffit :Power-sointuja, jotka koostuvat sointujen juuresta ja kvinteistä, käytetään usein bluesissa luomaan vankan harmonisen perustan. Lisäksi ikimuistoiset kitarariffit toimivat toistuvina melodisina aiheina, jotka kiteyttävät bluesin olemuksen.
Kaiken kaikkiaan bluesmusiikin kitara tiivistää genren raakaa, emotionaalista ilmaisua ja syvälle juurtuneita kulttuurisia juuria ja toimii kanavana blues-tradition tarinoiden ja tunteiden välittämiseen.