Positiivisena puolena Lennon arvosti Ringon kykyä pitää rytmi tasaisena ja luoda vankan pohjan yhtyeen musiikille. Vuonna 1971 annetussa haastattelussa Lennon kommentoi:"Ringon rumpujen soittaminen on hyvin alkeellista, mutta se on juuri sitä mitä tarvitsemme. Hän on bändin selkäranka." Lennon ihaili myös Ringon monipuolisuutta ja sopeutumiskykyä erilaisiin musiikkityyleihin.
Lennon ilmaisi kuitenkin myös turhautumisensa Ringon havaittuihin teknisiin puutteisiin. Joskus hänestä tuntui, että Ringolta puuttui muiden rumpaleiden hienovaraisuus ja luovuus ja että hänen rummutuksensa oli liian yksinkertaista tai toistuvaa. Vuonna 1968 annetussa haastattelussa Lennon huomautti:"Ringo ei ole aivan maailman paras rumpali, mutta hän on rumpalimme ja me rakastamme häntä."
Näistä kritiikistä huolimatta Lennon tunnusti Ringon panoksen merkityksen Beatlesin soundille ja menestykselle. Hän ymmärsi, että Ringon yksinkertaisuus ja johdonmukaisuus olivat keskeisiä elementtejä bändin musiikissa. Vuonna 1970 julkaistussa omaelämäkerrassaan Lennon kirjoitti:"Ringo on maailman aliarvostetuin rumpali. Hän on paras omalla tavallaan, ja hän on täydellinen Beatlesille."