1. Teoreettinen kehitys :
- Musiikkiteorian edistysaskel, erityisesti intervallien, konsonanssin ja dissonanssin tutkiminen, loi pohjan useiden melodisten linjojen harmoniselle yhdistämiselle.
2. Organum ja Early Counterpoint :
- Organumin harjoitus, jossa jatkuvaa nuottia (tenoria) säestää rinnakkainen ääni tietyin väliajoin, loi pohjan moniääniselle musiikille.
- Alkukokeilu yksinkertaisen rinnakkaisen elimen kanssa johti monimutkaisempiin kontrapunktitekniikoihin, joissa useat äänet liikkuvat itsenäisesti mutta harmonisesti.
3. Liturginen musiikki :
- Polyfoninen musiikki kukoisti alun perin uskonnollisten seremonioiden yhteydessä, erityisesti luostareissa ja katedraaleissa.
- Halu tehostaa pyhää musiikkia ja luoda ilmaisuvoimaisempia ja kohottavampia äänimaisemia ohjasi moniäänisten sävellysten kehitystä.
4. Laulun ja kansanmusiikin vaikutus :
- Gregoriaaninen laulu, jolle on tunnusomaista sen yksiääniset melodiat, loi pohjan melodisten lisälinjojen lisäämiselle.
- Myös maallisen kansanmusiikin elementit, kuten tanssirytmit ja populaarisävelet, vaikuttivat moniäänisen musiikin kehitykseen.
5. Notemerkinnän tulo :
- Nuotinkirjoituksen, kuten neumaattisen nuotinkirjoituksen ja henkilöstön nuotinkirjoituksen, kehitys mahdollisti säveltäjien ja esiintyjien nauhoituksen ja toistamisen tarkasti polyfonista musiikkia.
6. Soittimien vaikutus :
- Soittimien, kuten urkujen ja jousisoittimien yleistyminen, mikä helpotti kestäviä ja samanaikaisia ääniä, vaikutti moniäänisen musiikin kasvuun.
Näiden tekijöiden lähentyminen sekä keskiaikaisten muusikoiden luovuus ja kokeilu johtivat moniäänisen musiikin syntymiseen, joka mullistai länsimaisen musiikin maiseman ja tasoitti tietä monimutkaisille musiikillisille tekstuureille ja sävellystekniikoille.