Radioaallot syntyvät elektronien värähtelystä. Kun elektroni värähtelee, se aiheuttaa häiriön ympäröivään sähkömagneettiseen kenttään. Tämä häiriö etenee avaruudessa radioaaltoina. Radioaallon taajuus määräytyy sen mukaan, kuinka monta kertaa sekunnissa elektroni värähtelee. Mitä suurempi taajuus, sitä lyhyempi aallonpituus.
Radioaallot voidaan luokitella useisiin eri taajuuksiin perustuen. Pitkä aaltoalue sisältää radioaallot, joiden aallonpituudet ovat 10-30 kilometriä. Keskiaaltoalue sisältää radioaallot, joiden aallonpituudet ovat 300–3000 metriä. Lyhytaaltoalue sisältää radioaallot, joiden aallonpituudet ovat 10-100 metriä. Ultralyhyen aallon kaista sisältää radioaallot, joiden aallonpituudet ovat 1–10 metriä. Mikroaaltoalue sisältää radioaallot, joiden aallonpituudet ovat 1-10 senttimetriä.
Radioaaltoja käytetään monenlaisiin tarkoituksiin. AM- ja FM-radiolähetykset käyttävät keskiaalto- ja lyhytaaltoalueita. Televisiolähetykset käyttävät VHF (erittäin korkea taajuus) ja UHF (ultra high Frequency) kaistaa. Matkapuhelimet ja muut langattomat laitteet käyttävät mikroaaltouunia.
Radioaaltoja käytetään myös navigointiin. GPS (Global Positioning System) määrittää vastaanottimen sijainnin radioaaltojen avulla. RADAR (Radio Detection and Ranging) käyttää radioaaltoja kohteiden havaitsemiseen ja niiden etäisyyden määrittämiseen tutkalähettimestä.
Radioaallot ovat monipuolinen tekniikka, jolla on laaja valikoima sovelluksia. Ne ovat välttämättömiä viestinnässä, navigoinnissa ja kauko-ohjauksessa.