1. Radioteholähtö :Kädessä pidettävän lentoradion teho mitataan watteina. Suurempi lähtöteho tarkoittaa vahvempaa signaalia ja siten pidempää kantamaa. Useimpien kädessä pidettävien lentoradioiden teho on enintään 5 wattia, mutta joissakin malleissa voi olla jopa 10 wattia.
2. Antennin tyyppi :Kädessä pidettävän radion kanssa käytetyn antennin tyypillä on myös merkittävä rooli sen kantaman määrittelyssä. Antenneja on kahta päätyyppiä:
- Rubber Ducky Antenna :Tämä on yleisin antennityyppi, jota käytetään kädessä pidettävien lentoradioiden kanssa. Se on joustava, piiskamainen antenni, joka on kiinnitetty radioon. Kumiset antennit tarjoavat kohtuullisen kantaman, tyypillisesti muutaman mailin.
- Ulkoinen antenni :Ulkoinen antenni voi tarjota huomattavasti pidemmän kantaman kuin kuminen antenni. Ulkoiset antennit asennetaan yleensä lentokoneen runkoon tai siipiin.
3. Maasto ja esteet :Maasto ja kaikki esteet käsiradion ja vastaanottavan aseman välillä voivat vaikuttaa kantamaan. Esimerkiksi kukkulat, rakennukset ja puut voivat estää tai heikentää radiosignaalia, mikä vähentää kantamaa.
4. Ilmakehäolosuhteet :Ilmakehän olosuhteet, kuten rankkasade, sumu tai ukkosmyrskyt, voivat myös vaikuttaa kädessä pidettävien lentoradioiden kantamaan. Ilman kosteus voi absorboida tai vääristää radioaaltoja ja vähentää niiden kantamaa.
5. Taajuus :Kädessä pidettävät lentoradiot toimivat eri taajuuksilla, mikä voi vaikuttaa niiden kantamaan. VHF-radioilla (Very High Frequency) on pidempi kantama verrattuna UHF-radioihin (Ultra High Frequency), mutta esteet voivat estää VHF-signaalit helpommin.
On tärkeää huomata, että kannettavan lentoradion valmistajan määrittämä kantama on tyypillisesti ihanteellisissa olosuhteissa, ja todellinen kantama voi vaihdella todellisissa skenaarioissa edellä mainituista tekijöistä johtuen. Lentäjien tulee aina toimia lentokäsikirjassa määritellyissä etäisyysrajoissa ja varautua signaalin heikkenemiseen tai katoamiseen erilaisista ympäristö- ja maastoihin liittyvistä tekijöistä.