Valikointi: FM-signaalit moduloidaan tyypillisesti erittäin korkeilla taajuuksilla, usein välillä 88-108 MHz. Näillä taajuuksilla voi olla vaikeaa suunnitella radiovastaanotin, joka pystyy valitsemaan halutun signaalin samalla kun hylkäävät ei-toivotut signaalit viereisiltä kanavilta. Muuttamalla FM-signaali alemmalle IF-taajuudelle on helpompi suunnitella suodattimia, jotka voivat tehokkaasti erottaa halutun signaalin ei-toivotuista signaaleista.
Hyöty: FM-signaalin muuntaminen IF-taajuudelle voi myös tarjota lisävahvistusta, mikä voi olla hyödyllistä heikoille signaaleille. Tämä johtuu siitä, että IF-vahvistin voidaan suunnitella omaamaan suurempi vahvistus kuin RF-vahvistimella, jota rajoittaa tarve ylläpitää matalaa kohinaa.
Kuvan hylkääminen: Kun radiovastaanotin on viritetty tietylle taajuudelle, se voi myös vastaanottaa signaalin taajuudella, joka on kaksi kertaa haluttu taajuus. Tätä kutsutaan kuvan taajuudeksi, ja se voi häiritä haluttua signaalia, jos sitä ei hylätä kunnolla. Muuntamalla FM-signaali IF-taajuudelle on mahdollista suunnitella IF-vahvistin torjumaan kuvataajuutta tehokkaammin.
AGC (Automatic Gain Control): Radiovastaanottimen IF-astetta voidaan käyttää myös automaattiseen vahvistuksen säätöön (AGC). AGC varmistaa, että lähtösignaalin taso on tasainen, vaikka tulosignaali vaihtelee. Käyttämällä IF-vahvistinta AGC:llä on mahdollista ylläpitää lähtösignaalin vakiotasoa samalla kun ei-toivotut signaalit hylätään.
Yhteenvetona voidaan todeta, että FM-signaalin muuntaminen IF-taajuudelle mahdollistaa paremman selektiivisyyden, vahvistuksen, kuvan hylkäämisen ja AGC:n, jotka ovat kaikki tärkeitä tekijöitä radiovastaanottimen suunnittelussa.