Sigmund Freud käytti kreikkalaista kuningas Oidipuksen mytologiaa kehittääkseen psykoanalyyttistä teoriaansa Oidipus-kompleksista, joka on universaali kehitysvaihe, jossa lapset kokevat vetovoimaa ja halua vastakkaista sukupuolta olevaa vanhempiaan kohtaan sekä kateutta ja vihaa samaa sukupuolta olevaa vanhempiaan kohtaan.
Freudin mukaan tämä konflikti johtuu siitä, että lapsen ensimmäinen rakkausobjekti on hänen äitinsä. Kuitenkin vanhetessaan lapset ymmärtävät, että heidän isänsä on ensisijainen este heidän suhteelleen äitiinsä. Tämä johtaa mustasukkaisuuden ja vihan tunteisiin isää kohtaan ja haluun korvata isä.
Pojille tämä konflikti on erityisen intensiivinen, koska heidän on myös taisteltava isänsä kastraation pelon kanssa. Tämä pelko juontaa juurensa kuningas Oidipuksen myytistä, joka tietämättään tappoi isänsä ja meni naimisiin äitinsä kanssa. Saatuaan tietää totuuden Oidipus kaivoi ulos omat silmänsä ja karkoitti itsensä Thebesta.
Freud uskoi, että kaikki pojat käyvät läpi samanlaisen konfliktin, vaikkakaan ei kaikilla niin äärimmäisin seurauksin. Hän uskoi myös, että tytöt kokevat samanlaisen konfliktin, jota hän kutsui Electra-kompleksiksi.
Oidipus-kompleksi on kiistanalainen käsite, jonka monet muut psykologit ja psykoanalyytikot ovat haastaneet. Se on kuitenkin edelleen perustavanlaatuinen käsite freudilaisessa teoriassa ja on vaikuttanut ymmärrykseen ihmisen kehityksestä ja käyttäytymisestä.