Cooley väitti, että lasi-itse on prosessi, joka sisältää kolme vaihetta:
1. Kuvittelemme, miltä näytämme muille.
2. Me tulkitsemme muiden reaktioita meihin.
3. Kehitämme itsekäsityksen, joka perustuu tulkintoihimme toisten reaktioista.
Jos esimerkiksi ajattelemme, että muut pitävät meitä älykkäinä, kehitämme todennäköisesti positiivisen minäkäsityksen. Jos kuitenkin ajattelemme, että muut pitävät meitä tyhminä, kehitämme todennäköisesti negatiivisen minäkäsityksen.
Näkölasien itseteoria on vaikuttanut sosiologiaan ja psykologiaan. Sitä on käytetty selittämään monenlaisia ilmiöitä, kuten itsetuntoa, sosiaalista ahdistusta ja ennakkoluuloja.
Tässä on joitain silmälasien itseteorian avainkohtia:
* Itsekäsityksemme ei ole kiinteä, vaan se muuttuu jatkuvasti vuorovaikutuksessamme muiden kanssa.
* Tapa, jolla koemme itsemme, vaikuttaa kulttuurimme, yhteiskuntaluokkamme ja henkilökohtaiset kokemuksemme.
* Näkölasien itseteoria voi auttaa meitä ymmärtämään, miten muut näkevät meidät ja kuinka voimme muuttaa itsekäsitystämme.
Kritiikkiä lasin itseteoriasta
Näkölasien itseteoriaa on kritisoitu useista syistä. Jotkut kriitikot väittävät, että teoria on liian yksinkertaista ja että se ei ota huomioon ihmisen itsekäsityksen monimutkaisuutta. Toiset väittävät, että teoria keskittyy liikaa yksilöön ja että se ei ota huomioon sosiaalista kontekstia, jossa minäkäsitys muodostuu.
Näistä kritiikistä huolimatta katselasien minäteoria on edelleen arvokas työkalu ymmärtää, miten muut näkevät meidät ja kuinka voimme muuttaa minäkäsitystämme.