1. Upoamaton usko ja pelastusveneen riittämätön kapasiteetti :Titanicia ylistettiin "uppoamattomaksi alukseksi", mikä johti väärään turvallisuuden tunteeseen sen suunnittelijoiden, rakentajien ja miehistön jäsenten keskuudessa. Tämä liiallinen luottamus johti siihen, että aluksella oli pelastusvenekapasiteettia vain murto-osalle sen matkustaja- ja miehistöstä. Pelastusveneen kapasiteetti perustui vanhentuneisiin määräyksiin ja olettamukseen, että aluksen vesitiiviit osastot estäisivät sen uppoamisen.
2. Varoitusten ohittaminen :Vaikka kapteeni Edward Smith sai useita jäävaroituksia muilta lähistöllä olevilta aluksilta, hän päätti säilyttää Titanicin nopeuden ja suunnan. Tämä päätös perustui uskoon, että alus voisi navigoida jään saastuttamien vesien läpi ilman merkittävää riskiä. Varoitukset joko jätettiin huomiotta tai niitä ei kommunikoitu miehistölle tehokkaasti, mikä johti hätätilanteen varallisuuden puutteeseen.
3. Liikanopeus vaarallisissa olosuhteissa :Kapteeni Smith ja hänen miehistönsä työnsivät Titanicin matkustamaan suurella nopeudella, vaikka alueella oli raportoitu jäävuoria. Alus purjehti noin 22 solmun nopeudella, mikä oli nopeampaa kuin jäisillä vesillä suositellaan. Liiallinen nopeus heikensi aluksen ohjattavuutta ja vaikeutti esteiden välttämistä.
4. Epäonnistuminen lähetysten lähettämisessä :Titanicilla ei ollut riittävästi varksenpesälle asetettuja näköalapaikkoja. Päivystyspaikkoja oli vain kaksi, eikä niissä ollut kiikareita. Tämä asianmukaisten havaintojen puute vaikutti jäävuoren myöhäiseen havaitsemiseen, mikä lyhensi aluksella käytettävissä olevaa aikaa väistämiseen.
5. Tehoton lokerointi :Titanic suunniteltiin 16 vesitiiviillä osastolla, joiden tarkoituksena oli estää alus uppoamasta, jos yksi tai useampi osasto vahingoittuu. Suunnittelijat eivät kuitenkaan ottaneet huomioon mahdollisuutta useiden osastojen rikkoutumisesta samanaikaisesti, kuten tapahtui, kun Titanic törmäsi jäävuoreen.
6. Riittämätön koulutus ja koordinointi :Titanicin miehistö ei ollut riittävästi valmistautunut hätätilanteeseen. Koulutuksessa ja koordinaatiossa oli puutteita, jotka haittasivat tehokasta reagointia ja evakuointia. Miehistö ei tuntenut pelastusveneiden sijoittelua ja toimintaa, mikä johti hämmennykseen ja viivästyksiin niiden vesillelaskussa.
7. Naiset ja lapset etusijalla -käytäntö :Vaikka "naiset ja lapset ensin" -käytäntöä noudatettiin pelastusveneisiin nousemisessa, sitä ei valvottu tiukasti, ja monet miehet jäivät alukseen, vaikka naiset ja lapset olisi voitu pelastaa. Vaikka tämä politiikka oli hyvää tarkoittavaa, se vaikutti myös suhteettoman suureen miesten uhrien määrään.
8. Säännösten ja valvonnan puute :Merenkulkualalla ei tuolloin ollut tiukkoja säännöksiä ja valvontaa. Titanicin omistajat, White Star Line, pitivät nopeutta ja ylellisyyttä turvallisuusnäkökohtien edelle. Merenkulkualan vallitseva asenne "turvallisuudesta hinnalla millä hyvänsä" johti riittämättömään varautumiseen hätätilanteisiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Titanicin uppoamisen voidaan katsoa johtuvan useista tekijöistä, kuten ylpeydestä, liiallisesta itseluottamuksesta, riittämättömistä turvatoimista ja epäonnistumisesta arvioida ja lieventää riskejä oikein. Nämä tekijät johtivat useisiin päätöksiin, jotka lopulta johtivat traagisiin ihmishenkien menetyksiin ja jättivät pysyvän vaikutuksen merenkulun turvallisuusmääräyksiin.