1. Alkuperäinen kokous :Tarina alkaa kahden miehen, Jimmy Wellsin ja Bobin, kanssa, jotka suunnittelevat tapaavansa kahdenkymmenen vuoden jälkeen Delmonicon vanhassa kulmassa. Molemmat eivät tiedä dramaattisesta muutoksesta elämässään, sillä Jimmystä on tullut menestyvä liikemies, kun taas Bob on kamppaillut taloudellisesti. Ironia piilee siinä, että lukija on tietoinen tästä kontrastista, kun taas hahmot ovat tietämättömiä.
2. Jimmyn odotukset :Jimmy odottaa innokkaasti jälleennäkemistä vanhan ystävänsä kanssa ja muistelee heidän yhteistä menneisyyttään. Hän visualisoi Bobin menestyvänä liikemiehenä tai arvostettuna ammattilaisena. Lukija kuitenkin tietää jo, että tämä oletus on epätarkka, mikä luo ironisen vastakkainasettelun Jimmyn odotusten ja todellisuuden välille.
3. Bobin muutos :Bob näyttää huonolta ja tarvitsevalta, paljastaen jyrkän eron Jimmyn kuvittelemaan vauraaseen hahmoon. Tämä kontrasti lisää ironian tunnetta ja korostaa heidän elämänsä välistä kuilua.
4. Jimmyn tarjous :Kun Jimmy tarjoaa Bobille viisikymmentä dollaria auttaakseen häntä nousemaan jaloilleen, lukija odottaa kiitollista vastausta. Sen sijaan Bob kieltäytyy itsepäisesti ja säilyttää ylpeytensä vaikeassakin tilanteessa. Tämä odottamaton hylkääminen lisää kohtaamiseen uuden kerroksen ironiaa.
5. Ase ja tunnistus :Kun jännitys heidän välillään kasvaa, Jimmy vetää esiin aseen ja uskoo virheellisesti, että Bob on varas. Jännittyneessä vastakkainasettelussa totuus paljastuu vihdoin, ja molemmat miehet tunnistavat toisensa. Toteaminen lisää tilanteen ironiaa, sillä alun perin turvallisuuteen tähtäävästä aseesta tulee symboli heidän uusiutuneesta ystävyydestään.
O. Henryn ironian käyttö sallii tarinan juonen ja teemojen avautua odottamattomilla ja emotionaalisesti latautuneilla tavoilla. Se synnyttää jännityksen, yllätyksen ja pohdinnan tunteen sekä hahmoissa että lukijassa.