Usko noituuteen oli laajalle levinnyt Elisabetin ja Jaakobin aikakaudella. Noitia pelättiin ja usein vainottu. Ihmiset uskoivat, että noidat osasivat loitsua, kirota muita ja aiheuttaa vahinkoa yliluonnollisin keinoin.
Shakespeare olisi ollut tietoinen näistä uskomuksista ja sisällyttänyt Macbethiin noituuden elementtejä lisätäkseen ylimääräistä jännitystä ja luodakseen epämukavuuden tunteen yleisön keskuudessa. Noitien ja yliluonnollisten tapahtumien läsnäolo olisi resonoinut sen ajan uskomusten ja taikauskoiden kanssa.
Lisäksi ei ollut harvinaista, että näytelmäkirjailijat sisällyttivät yliluonnollisia elementtejä, kuten haamuja, noitia ja loitsuja, tehostaakseen teostensa dramaattista vaikutusta. Näitä elementtejä pidettiin usein tapana tutkia moraalisia teemoja ja lisätä näytelmään ihmeen ja mysteerin tunnetta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Shakespearen aikana yleisö olisi olettanut, että Macbethin oudot elementit, mukaan lukien noidat ja heidän ennustuksensa, johtuivat noituudesta, mikä kuvastaa aikakauden vallitsevia uskomuksia ja taikauskoa.