1. Suora kommunikointi:Joissakin uskonnoissa ilmoitus ymmärretään suoraksi kommunikaatioksi Jumalan ja yksilöiden välillä. Tämä voi olla näkyjä, unia, profeetallisia kokemuksia tai kuultavia ääniä. Esimerkkejä ovat ilmoitukset, joita profeetat ja sanansaattajat kokivat Abrahamin uskonnoissa.
2. Pyhät tekstit:Muissa uskonnollisissa perinteissä ilmoituksen uskotaan sisältyvän pyhiin teksteihin tai pyhiin kirjoituksiin. Näitä tekstejä pidetään jumalallisesti inspiroituina tai ne on kirjoitettu jumalallisen ohjauksen alaisena. Esimerkkejä ovat Vedat hindulaisuudessa, Raamattu kristinuskossa ja Koraani islamissa.
3. Hengelliset oivallukset:Ilmoitus voi viitata myös hengellisiin oivalluksiin, intuitiiviseen tietoon tai viisauteen, joka on saatu meditaation, rukouksen tai muiden henkisten käytäntöjen kautta. Tämän tyyppinen ilmestys nähdään usein henkilökohtaisena ja subjektiivisena kokemuksena.
4. Luominen ja luonnonmaailma:Jotkut uskonnolliset opetukset viittaavat siihen, että ilmestys voidaan löytää itse luodusta järjestyksestä. Luonnon maailman kauneus, monimutkaisuus ja järjestys nähdään jumalallisen viisauden ja ilmestyksen ilmentymäksi.
5. Profeetalliset perinteet:Monissa uskonnoissa profeettojen tai henkisten johtajien uskotaan vastaanottavan ja välittävän ilmoituksia jumalallisen puolesta. Näitä yksilöitä voidaan pitää välittäjinä tai kanavina, joiden kautta jumalallinen totuus välitetään.
6. Jumalallisen läsnäolon ilmentyminen:Tietyt uskonnolliset perinteet pitävät fyysistä maailmaa ja ihmisen olemassaoloa jumalallisen ilmoituksina. Esimerkiksi joissakin itämaisissa filosofioissa koko kosmos nähdään jumalallisen prinsiipin ilmentymänä (hindulaisuudessa Brahman, buddhalaisuudessa Buddha-luonto).
On tärkeää huomata, että ilmoituksen käsite voi vaihdella suuresti eri uskonnollisten perinteiden ja uskomusjärjestelmien välillä. Ilmoituksen tulkintaa ja ymmärtämistä muokkaavat usein kulttuuriset, historialliset ja teologiset kontekstit.