1. Mekaaninen etu :Vivut tarjoavat mekaanista etua, jolloin pieni syöttövoima tuottaa suuremman lähtövoiman. Hiiriloukkuautossa hiirenloukku toimii vivuna ja tukipisteenä se kohta, jossa hiirenloukku on kiinnitetty auton akseliin. Kun hiirenloukku viritetään ja vapautetaan, se kohdistaa voiman akselia vasten, jolloin auto liikkuu.
2. Voima ja vauhti :Hiirenloukun synnyttämä voima vaikuttaa auton akseliin ja saa auton kiihtymään. Vipuvarsi (etäisyys tukipisteestä voiman kohdistamispisteeseen) on suunniteltu maksimoimaan mekaaninen etu, jolloin suhteellisen heikko hiirenloukku voi ajaa paljon raskaampaa autoa. Auton inertia ja synnytetty liikevoima auttavat sitä voittamaan kitkan ja siirtymään eteenpäin.
3. Potentiaalin muuntaminen kineettiseksi energiaksi :Hiirenloukku varastoi potentiaalienergiaa, kun se on viritettynä. Vapautuessaan tämä potentiaalienergia muunnetaan kineettiseksi energiaksi, joka on liikkeen energiaa. Auton pyörät vastaanottavat liike-energian akselin kautta, jolloin ne pyörivät ja auto liikkuu.
4. Suunnittelu ja optimointi :Optimaalisen suorituskyvyn saavuttamiseksi vipuvarren suunnittelu, tukipisteen sijoitus ja hiirenloukun vahvuus otetaan huolellisesti huomioon hiirenloukkuautokilpailuissa. Insinöörit pyrkivät luomaan järjestelmän, joka maksimoi voimantuoton ja energiansiirron minimoimalla kitkan ja varmistaen vakauden.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vivut ovat välttämättömiä hiiriloukkuautoissa, koska ne mahdollistavat potentiaalisen energian muuntamisen liike-energiaksi, mikä ajaa autoa eteenpäin. Mekaanisen edun periaatteita hyödyntäen hiirenloukkuautot voivat saavuttaa vaikuttavia nopeuksia ja matkoja, mikä osoittaa vipumekaniikan käytännön soveltamisen.