* Kuningas Jaakob: James on aluksi skeptinen noitien olemassaolosta, mutta lopulta hän vakuuttuu noitien itsensä esittämistä todisteista. Hänestä tulee pakkomielle noitien metsästäminen ja rankaiseminen, ja hän jopa kirjoittaa heistä kirjan nimeltä "Daemonologie".
* Macbeth: Macbeth suhtautuu aluksi vähättelevästi noitien ennustuksiin, mutta lopulta hän uskoo niihin. Heidän ennustuksensa ajavat hänet tekemään murhan ja maanpetoksen, ja lopulta hän laskeutuu hullutukseen ja itsetuhoon.
* Lady Macbeth: Lady Macbeth suhtautuu aluksi skeptisemmin noidiin kuin miehensä, mutta lopulta hänen väitteensä vakuuttavat hänet. Hänestä tulee yhtä häikäilemätön ja kunnianhimoinen kuin Macbeth, ja lopulta syyllisyytensä saa hänet hulluksi.
* Muut merkit: Muut näytelmän hahmot pelkäävät yleensä noitia ja uskovat heidän olevan pahoja. He ovat nopeita syyttämään muita noituudesta ja ovat valmiita osallistumaan noitien vainoamiseen.
Vaikutukset Playssa
Näytelmän erilaiset reaktiot noidiin vaikuttavat merkittävästi kokonaisjuoniin ja teemoihin.
* Noitien ennustukset panivat liikkeelle näytelmän traagiset tapahtumat. Macbethin kunnianhimoa ruokkivat noitien ennustukset, että hänestä tulee kuningas, ja hänen vallanhalunsa saa hänet tekemään kauheita rikoksia.
* Noitien pelko luo näytelmään vainoharhaisen ja epäluuloisen ilmapiirin. Hahmot etsivät jatkuvasti noituuden merkkejä ja ovat nopeita syyttelemään muita noidiksi. Tämä pelon ja epäluottamuksen ilmapiiri edistää näytelmän traagista loppua.
* Noitien vainoaminen kuvastaa tosielämän noitajahdista, joita Euroopassa tuolloin käytiin. Näytelmä näyttää taikauskon ja suvaitsemattomuuden vaaroja ja varoittaa seurauksista, jos annamme pelon hallita toimintaamme.
Yhteenvetona voidaan todeta, että erilaiset reaktiot noidiin "Macbethissa" vaikuttavat merkittävästi näytelmän juoneeseen, teemoihin ja yleiseen tunnelmaan. Näytelmän noituuden tutkiminen heijastaa Euroopassa tuolloin tapahtuneita tosielämän noitajahdista, ja se toimii varoituksena taikauskon ja suvaitsemattomuuden vaaroista.