Laulu alkaa Dylanilla, joka kuvailee naista, joka on "kuin kissa pimeässä" ja "vuoristopurkaa, joka virtaa mereen". Hän käyttää näitä metaforia välittääkseen mysteerin tunteen ja ihmetelläkseen naista ja hänen suhdettaan häneen.
Tämän jälkeen Dylan pohtii ajan luonnetta ja sitä, kuinka se muokkaa kokemuksiamme. Hän laulaa:"Aika on valtameri, mutta se päättyy rantaan" ja "Et tiedä mitä sinulla on ennen kuin se on poissa." Nämä sanoitukset viittaavat siihen, että emme usein arvosta sitä, mitä meillä on, ennen kuin ne ovat hukassa, ja että aika on arvokas resurssi, jota ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.
Kuorossa Dylan toistaa rivin "Ain't it magic?" Tämä refrääni korostaa hänen ihmeellisyyttä ja kunnioitusta, jota hän tuntee elämästä ja ympäröivästä maailmasta. Häntä hämmästyttää olemassaolon kauneus ja monimutkaisuus, ja hän näkee taikuutta pienimmässäkin yksityiskohdassa.
Kappale päättyy siihen, että Dylan ilmaisee haluavansa löytää merkityksen elämälleen. Hän laulaa:"Etsin ihmettä" ja kysyy:"Onko se tuulessa?" Nämä sanoitukset viittaavat siihen, että hän on avoin mahdollisuudelle löytää jotain itseään suurempaa ja että hän on valmis etsimään sitä, vaikka se merkitsisikin epävarmuuden kohtaamista.
Kaiken kaikkiaan "Magic" on kappale, joka kutsuu kuuntelijat pohtimaan todellisuuden luonnetta ja omaa paikkaa siinä. Se on juhla elämän kauneudesta, rakkauden voimasta ja merkityksen etsimisestä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.