* Altistumisen pelko: Harry tiesi, että taikuuden käyttäminen jästien (ei-taikaisten ihmisten) edessä oli vaarallista. Hän pelkäsi, että taikaministeriö saisi tietää ja rankaisisi häntä salassapitosäännön rikkomisesta.
* Dudleyn suojaaminen: Harry ymmärsi mahdollisen vaaran, jonka taika voisi aiheuttaa jäseille. Hän ei halunnut satuttaa Dudleyä tai saada hänet tietoiseksi maagisesta maailmasta.
* Salaisuuden säilyttäminen: Harry halusi pitää maagisen identiteettinsä piilossa Dursleyilta, erityisesti Dudleylta. Hän halusi välttää heidän reaktioidensa epämiellyttävät seuraukset, jos he saivat tietää.
On muutamia tilanteita, joissa Harry käytti vahingossa taikuutta Dudleyn edessä, kuten:
* Tapaus hamsterin kanssa: Ensimmäisessä kirjassa Harry loihtii vahingossa "hännän" Dudleyn lemmikkihamsterille, jonka hän yrittää myöhemmin selittää "tempuna".
* Ilotulitustapahtuma: Kolmannessa kirjassa Harry aiheuttaa tietämättään ilotulitushäiriön Dudleyn syntymäpäiväjuhlien aikana, mikä johtaa kaaokseen ja peittelyyn.
Nämä olivat kuitenkin satunnaisia tapahtumia, ja Harry teki aina paljon vaivaa välttääkseen taikuuden käyttämisen Dudleyn edessä tarkoituksella. Hän ymmärsi, kuinka tärkeää on pitää maaginen maailmansa erillään Dudleyn jästielämästä.