Hip hopin alkuperä voidaan jäljittää New York Cityyn, erityisesti Bronxiin. Graffitien ilmaantuminen osaksi hip hopia liittyy kiinteästi kaupunkiympäristöön ja nuorten haluun vahvistaa yksilöllisyyttään ja luovuuttaan. Katutaiteilijat käyttivät usein suihketölkkejä luodakseen visuaalisesti näyttäviä seinämaalauksia ja kirjoittamalla nimensä tai lyhyitä viestejä metrojuniin, seiniin ja muihin julkisiin tiloihin.
Joitakin henkilöitä, kuten CORNBREAD, TAKI 183, LEE, BARBARA 62, PHASE 2, CRASH ja LADY PINK, pidetään hip hop graffitin pioneereina, ja heillä on ollut merkittävä vaikutus sen kehitykseen ja tyyliin. He toivat ainutlaatuisen taiteellisen lähestymistapansa ja näkökulmansa käyttämällä graffiteja itseilmaisu-, kommunikaatio- ja tarinankerrontavälineenä, heijastaen heidän kokemuksiaan ja kulttuuriaan, johon he kuuluivat.
Hip hopin graffiteilla oli keskeinen rooli kaupunkialueiden visuaalisen maiseman muovaamisessa ja niistä tuli yhteisön vastustuksen, identiteetin ja taiteellisen ilmaisun symboli. Se kantoi usein poliittisia ja sosiaalisia viestejä ja toimi foorumina yksilöille ja ryhmille ajatusten ja ideoiden välittämiseen. Ajan myötä graffitit tunnustettiin maailmanlaajuisesti, ja ne saivat kulttuurista ja taiteellista arvoa, kehittyen vaatimattomasta katualkuperistä arvostetuksi taidemuodoksi.