Disco-skene yhdistettiin ainutlaatuiseen muotiin ja elämäntyyliin, joka sisälsi tasokengät, kellopohjat, glitterit ja loistokkaat tanssiliikkeet. Discoklubit, kuten Studio 54 New Yorkissa, tulivat suosittuja kohtaamispaikkoja seuralaisten, julkkisten ja suuren yleisön keskuudessa.
Disco saavutti valtavan suosion 1970-luvun puolivälissä tai loppupuolella, kun ikoniset kappaleet, kuten Bee Geesin "Stayin' Alive", Gloria Gaynorin "I Will Survive" ja Chicin "Le Freak", nousivat välittömiksi hitteiksi. Genren vaikutus levisi maailmanlaajuisesti ja diskomusiikista tuli synonyymi juhlille, tanssikerhoille ja huolettomalle asenteelle.
Kuitenkin 1970-luvun lopulla alkoi vastareaktio diskoa vastaan, ja kriitikot kutsuivat sitä toistuvaksi, pinnalliseksi ja vailla taiteellisia ansioita. Tämä tunne huipentui pahamaineiseen "Disco Demolition Night" -tapahtumaan Comiskey Parkissa Chicagossa, jossa tuhansia diskolevyjä tuhottiin.
Vastareaktiosta huolimatta disko teki pysyvän vaikutuksen musiikkiin ja kulttuuriin. Sen vaikutus kuuluu moniin nykytanssi- ja pop-genreihin, ja diskoaikaa muistetaan usein huolettoman nautinnon, eloisan muodin ja yleisen elämän juhlana.