1900-luvun alussa afroamerikkalaiset muusikot alkoivat kokeilla bluesin, jazzin ja boogie-woogie-elementtien yhdistämistä, mikä synnytti niin sanotun "jump bluesin" tai "swing bluesin". Taiteilijoita, kuten Louis Jordan, Big Joe Turner ja Wynonie Harris, pidetään tämän soundin pioneereina.
1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa tapahtui merkittävä kehitys, kun valkoiset muusikot alkoivat lainata musiikillisia ideoita ja tyylejä afroamerikkalaisilta taiteilijoilta. Tämä prosessi, joka tunnetaan nimellä "cross-pollination", näki R&B:n, bluesin, countryn ja boogie-woogien elementit sulautuvan yhteen sähköistäväksi uudeksi musiikiksi, joka tunnetaan nimellä rock n roll.
Rock n rollin suosio levisi kaikkialle Yhdysvaltoihin, mikä johtuu osittain vaikutusvaltaisten radioasemien, kuten WLAC:n, ilmaantumisesta Nashvilleen Tennesseen osavaltioon, jotka alkoivat lähettää R&B-musiikkia laajemmalle yleisölle. DJ Alan Freedin tunnustetaan käyttäneen termiä "rock n roll" ensimmäistä kertaa radio-ohjelmissaan 1950-luvun alussa.
Koko 1950-luvun rock n roll näki räjähdysmäisen määrän suosittuja artisteja, mukaan lukien Elvis Presley, Chuck Berry, Little Richard, Buddy Holly ja Jerry Lee Lewis. Jokainen taiteilija esitti ainutlaatuisen tyylinsä ja innovaationsa, mikä nosti genren edelleen valtavirtaan.
Rock n rollin menestys haastoi myös kulttuuriset ja rodulliset esteet, sillä se sai innostunutta seuraajaa sekä valkoisen että afroamerikkalaisen yleisön keskuudessa hämärtäen perinteisiä rajoja ja edistäen sosiaalista integraatiota jaettujen musiikkikokemusten kautta.