Tässä on yleinen katsaus jazz-esityksen kehittymiseen:
1. Pään järjestely :Esitys alkaa siten, että yhtye soittaa "päätä", joka viittaa teoksen päämelodiaan tai -teemaan. Tämä vahvistaa kappaleen rakenteen ja harmonisoinnin.
2. Solot ja improvisaatio :Pääsovituksen jälkeen instrumentalistit esittävät vuorotellen sooloja, joissa jokainen muusikko improvisoi oman tulkintansa melodiasta. Solistit käyttävät musiikillisten ideoidensa ja yksilöllisyytensä ilmaisemiseen erilaisia tekniikoita, kuten virtuoosia, melodista keksinnöstä, rytmistä tutkimusta ja harmonisia muunnelmia.
3. Comping (Backing) :Kun yksi muusikko sooloa, muut instrumentalistit tarjoavat säestyksen säveltämällä, johon kuuluu rytmisten sointujen, melodisten linjojen ja tukevien kuvioiden soittaminen solistin esityksen täydentämiseksi ja parantamiseksi.
4. Soita ja vastaa :Koko esityksen ajan muusikot osallistuvat kutsu- ja vastausvuorovaikutukseen, jossa yksi muusikko soittaa musiikkilauseen, johon muut vastaavat tai kaikuvat. Tämä luo keskusteluun musiikkiin ja edistää spontaanin yhteistyön tunnetta.
5. Nelosten kaupankäynti :Yleinen käytäntö jazzissa tunnetaan nimellä "nelikkokauppa", jossa kaksi tai useampi muusikko vuorotellen soittaa neljän tahdin improvisoituja lauseita. Tämä esittelee muusikoiden kykyä reagoida nopeasti ja vastata toistensa musiikillisiin ideoihin.
6. Pään liittäminen uudelleen :Useiden soolojen ja improvisaatioosien jälkeen yhtye yleensä palaa yhteen soittaakseen pään uudelleen, jolloin kappale päättyy tai siirtyy toiseen musiikkiosuuteen.
On tärkeää huomata, että näitä elementtejä ei ole määritelty tiukasti ja ne voivat vaihdella suuresti riippuen jazz-tyypistä, mukana olevista muusikoista ja erityisestä musiikillisesta kontekstista. Jazzille on ominaista sen joustavuus ja sopeutumiskyky, mikä mahdollistaa loputtomat muunnelmat ja tulkinnat improvisaation, vuorovaikutuksen ja yksilöllisen luovuuden perusperiaatteissa.