Esittääkseen Bartókin pizzicaton esiintyjä asettaa sormensa kielen päälle ja heilauttaa sitä sitten nopeasti ylöspäin lyhyellä, terävällä liikkeellä. Lanka tulee kynittää otelaudan läheltä, jotta se napsahtaa takaisin sitä vasten. Tuloksena oleva soundi on kirkas, perkussiivinen hyökkäys, jota seuraa lyhyt kesto.
Bartókin pizzicatoa käytetään usein dramaattisiin tai ekspressiivisiin tehosteisiin orkesteri- ja kamarimusiikissa. Se on erityisen tehokas luomaan jännityksen tai kiireen tunteen. Tekniikkaa voidaan käyttää myös humoristisiin efekteihin, kuten Bartókin Capricciossa klarinetille, viululle ja pianolle, jossa sitä käytetään kuvaamaan apinan puhetta.
Tässä on esimerkkejä siitä, kuinka Bartók pizzicatoa käytetään musiikissa:
* Bartókin jousikvarteton nro 2 toisessa osassa ensimmäinen viulu soittaa melodiaa käyttäen Bartókin pizzicatoa, kun taas muut soittimet ovat säestyksenä.
* Bartókin konserton orkesterille finaalissa jouset soittavat rytmistä ostinatoa käyttäen Bartókin pizzicatoa ja soolosoittimet soittavat lyyristä melodiaa.
* Bartókin Musiikki jousille, lyömäsoittimille ja celestalle kolmannessa osassa pizzicaton kielet luovat kiireellisyyden ja jännityksen tunteen.
* Bartókin pianokonserton nro 3 toisessa osassa Bartókin pizzicatoa käytetään humoristisen vaikutelman luomiseen jaksossa, joka kuvaa apinan puhetta.