Allegro con fuoco on yleinen tempomerkintä barokin, klassisen ja romanttisen musiikin aikakaudella. Sitä käytetään usein sinfonioiden, konserttojen ja sonaattien nopeatempoisissa osissa. Joitakin kuuluisia esimerkkejä Allegro con fuoco -merkityistä kappaleista ovat Beethovenin sinfonian nro 5 ensimmäinen osa, Mozartin pianokonserton nro 21 kolmas osa ja Mendelssohnin viulukonserton neljäs osa.
Allegro con fuoco on monipuolinen tempomerkintä, jolla voidaan välittää monenlaisia tunteita ilosta ja jännityksestä vihaan ja intohimoon. Se on voimakas ja dramaattinen tempo, joka voi lisätä musiikkikappaleeseen paljon energiaa ja jännitystä.